On­ko missään elo­ku­vas­sa näh­ty näin pal­jon haa­la­rei­ta?

Siitä huo­li­mat­ta Fritz Lan­gin scien­ce fic­tion –k­las­sik­ko ei ol­lut neu­vos­to­jen maan, eikä tie­tenkään sa­maan ta­paan jouk­ko­hys­te­riaan voi­man­sa pe­rus­ta­nei­den nat­sien suo­sios­sa. Vain huu­mo­ri, eli val­lan­pitä­jien te­ke­mi­nen nau­ret­ta­vak­si voi­si ol­la to­ta­litä­ris­mil­le tu­hoi­sam­paa.

Tus­kin­pa ny­kypäivänäkään kaik­ki ta­hot pitävät tästä, sillä Met­ro­po­lis en­nus­taa kah­den luo­kan maail­man ja yh­teis­kun­tien syn­tyä. Sa­mal­la se va­roit­taa ideo­lo­gioi­den mah­dot­to­muuk­sis­ta ja suu­ry­ri­tys­ten luo­mis­ta vaa­rois­ta.

F­ritz Lang toi­mii me­lod­raa­man, vi­suaa­li­sen mah­ti­pon­ti­suu­den ja ko­mean mu­sii­kin voi­min. Juo­neen hän ot­ti vai­kut­tei­ta kreik­ka­lai­sis­ta ta­ruis­ta, Sha­kes­pea­rel­ta ja Ma­ry Shel­leyltä. Kei­tos on sen ver­ran ta­pai­noi­nen, et­tei lo­pul­ta edes dia­lo­gi oli­si tar­peen, se oli­si vain tur­ha maus­te ko­ko­nai­suu­des­sa.

Lan­gin nä­ke­mys on yh­teis­kun­nal­li­ses­ti yhtä ar­mot­to­man tark­kaa kuin Alf­red Döb­li­nin sa­maan ai­kaan jul­kais­tus­sa Ber­lin Ale­xan­derp­latz –­ro­maa­nis­sa. Nat­sien esias­te, rin­ta­mal­la pa­lan­nei­den en­simmäi­sen maail­man­so­dan ve­te­taa­nien Frei­korps oli tap­pa­nut Ro­sa Lu­xem­bour­gin jo vuo­sia sit­ten, mut­ta työväestön sie­lus­ta tais­te­le­va kan­sainvä­li­nen kom­mu­nis­mi pe­lot­ti yhä Wei­ma­rin ta­sa­val­las­sa. Var­jois­sa häämöt­ti Adolf Hi­le­rin var­jo.

Lop­pu­jen lo­puk­si ih­meen har­va elo­ku­van­har­ras­ta­ja­kaan on mes­ta­ri­teos­ta näh­nyt — ai­na­kaan al­ku­peräi­sessä pi­tuu­des­saan. DVD-lai­tos sisältää 25 mi­nuut­tia ka­don­neek­si vuo­si­kym­me­net luul­tua ai­neis­toa. Ar­gen­tii­nas­ta löy­de­tyn ko­pion ta­so on erittäin huo­no. Mut­ta nämä ar­vok­kaat koh­tauk­set ai­na­kin erot­taa selväs­ti. Efek­ti on ai­ka ta­val­la sa­ma kuin Bul­ga­ko­vin Saa­ta­na saa­puu Mos­ko­vaan –­kir­jas­sa ja Väinö Lin­nan So­ta­ro­maa­nis­sa, jois­sa sen­so­roi­tu ai­neis­to ero­tel­tiin kur­sii­vil­la. Tässä ta­pauk­ses­sa pitää oi­kein kun­nol­la poh­tia, mik­si koh­tauk­set on ai­koi­naan lei­kat­tu ja ke­nen toi­mes­ta. Myös Lang te­ki mon­ta ver­sio­ta ma­te­riaa­lis­ta.

Ta­ri­na ker­too suu­ryh­tiön hal­lit­se­mas­ta tu­le­vai­suu­den kau­pun­gis­ta, jos­sa työläi­set uu­ras­ta­vat maan uu­me­nis­sa ja ylä­luok­ka elää yltä­kylläi­syy­dessä. Val­ta on alis­tet­tu dik­taat­to­ri-tie­de­mies Joh Fre­der­se­nil­le. Tämän poi­ka ra­kas­tuu nais­puo­li­seen työväen jee­suk­seen (kai­ken lisäk­si ni­meltään Ma­ria), jo­ka ju­lis­taa va­pah­ta­jan ilo­sa­no­maa. Dik­taat­to­ri pyr­kii estämään ka­pi­nan luo­mal­la Ro­twang-a­pu­rin­sa avul­la ro­bo­tin, jo­ka saa Ma­rian ul­ko­muo­don. Lop­pu on on­nel­li­nen, kun in­hi­mil­li­syy­den pyhä kol­mi­nai­suus ymmär­retään eli tar­vi­taan kä­det, ai­vot ja sydän.