Eipä liene ihme, että 1970-luvun taitteessa alettiin tehdä uudenlaisia lännenelokuvia, joissa tekijät halusivat katsoa 1800-luvun länttä uusin silmin.
Eipä liene ihme, että 1970-luvun taitteessa alettiin tehdä uudenlaisia lännenelokuvia, joissa tekijät halusivat katsoa 1800-luvun länttä uusin silmin. Vuosikymmenten matineenäytösten tulva laulavia karjapaimenia, kahden Johnin kulta-aika ja pitkät tv-sarjat eivät todellakaan kuvanneet todellista länttä, vaan pikemmin dime novels –satuiluja. Sergio Leonen karkea realismi ja hillitön tyylittely innosti myös amerikkalaisia katsomaan menneisyyttään uudestaan.
The Wild Bunch eli Jamesien ja Youngerien tarina oli lännen suurta kaanonia. Phili Kaufman käänsi esikoisohjauksessaan asetelmat nurinniskoin ja ainakin tietyssä määrin soveltaen tutkittua tietoa. Cole Younger (Cliff Robertson) olikin ryhmän filosofi ja järkimies, josta olisi tullut hyvä insinööri. Jesse James (Robert Duvall) puolestaan näytetään suoranaisena valopäänä, joka olisi ollut omiaan herätysliikkeiden palveluksessa. Muukin joukko poikkeaa normaalista tähdistöstä kohokohtanaan ylähuulensa ammuskelussa menettänyt Jim Younger (Luke Askew).
Ikävä kyllä elokuvan tahti laahaa pahasti, luultavasti tarkoituksella. Hurjankaan joukon elo ei voinut olla koko ajan hurjaa. Päinvastoin, ikävystättävää ja turhauttavaa. Kokonaisuus ei ole tasapainossa, mutta yksittäiset kohtaukset ovat erinomaisia. Varsinkin alun huussikohtaus on jotain ennen näkemätöntä amerikkalaisessa elokuvassa. Myös mykkäelokuvien sankareille omistettu baseball-kohtaus on vertaansa vailla irvaillessaan sille, miten luultavasti kansallispeliä pelattiin 150 vuotta sitten.
Katsottava kuva ja aika seesteisesti soiva ääniraita. Combo-laitoksen toiselle levylle pakattu DVD-versio on kuvanlaadultaan paljon pehmeämpi ja sumeampi. Ei ekstroja. (PS)