Toivottavasti poliittisen trillerin kulta-aika palaa suurten yhteiskunnallisten mullistusten mukana.
Toivottavasti poliittisen trillerin kulta-aika palaa suurten yhteiskunnallisten mullistusten mukana. Ainakin 1970-luvun taitteen saksalaista terroria syväluotaava Baader Meinhoff Komplex lisää uskoa lajityypin tulevaisuuteen.
Dokumentinomaisuudestaan huolimatta jäntevällä dramaturgialla etenevän elokuvan voima ei ole siinä, että se kertoisi, miksi ihminen käy ääritoimiin. Päinvastoin se sivuuttaa peruslähtökohdan, mutta antaa samalla taidokkaasti katsojalle virikkeitä miettiä itse, miksi kaikki tämä aikoinaan ja taas joskus myöhemmin tapahtuu.
Elokuva ei edes alleviivaa sitä usein unohtuvaa tietoa, että vanhat natsit värvättiin toisen maailmansodan jälkeen poliisin palvelukseen. Myös Neuvostoliiton hajottua pienen siirtymäajan jälkeen havaittiin, että byrokratia tarvitsee tämänkin alan osaajia eli KGB:n entisiä virkamiehiä.
Terroristit kuvataan raadollisina ihmisinä, inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Myöskään mielenterveydeltään epävakaiden yksilöiden tilaa ei kaunistella. Yhdessä luodun joukkopsykoosin voima tulee hyvin esille.
Kaikkein monimuotoisimman hahmon, aluksi hieman vastahakoisena sivustatukijana toimineen joukon älykön Ulrike Meinhoffin psyyke osataan luoda hyvin kouriintuntuvaksi.
Elokuvan heikkous, jos sellaista haluaa etsiä, on selvä vasemmistosympatia. Hienoinen kunnian sädekehä asettuu yhteiskunnan eristämien terroristien päälaelle. Samalla elokuvan tekijät ovat halunneet unohtaa itäblokin tiedustelupalvelujen suhteen Baaderin ja Meinhoffin Punaiseen armeijakuntaan RAF:iin. Aika ironista olikin lukea lehdestä heti DVD-julkaisun jälkeen, kuinka elokuvan avainkohtaukseen kuuluvan opiskelija-aktiivi Benno Ohnesorgin surma olikin itäsaksalaisen Stasin agentin tekosia. Mieleen tulee vääjäämättä, että lankoja vedeltiin idästä. Ohjaaja Uli Edelkin kuvasi mielellään RAF:n ryhmää arabiterroristien leireillä, vaikka kuvausmiljöötä olisi löytynyt aivan Berliinin itäosistakin.
Laadukas kuva, mutta ennen kaikkea ääniraidan hieno tilantuntu ja dynaamisuus yllättävät myönteisesti. Ei ekstroja. (PS)