O­min­ta­kei­nen oi­keus­sa­lid­raa­ma rik­kaan isänsä tap­pa­neen po­jan oi­keu­denkäyn­nistä, jos­sa ku­kaan ei tun­nu kai­paa­van uh­ria. Kun asia­na­ja­ja (Kea­nu Ree­ves) on van­ha per­he­tut­tu ja per­he it­sessään täynnä pa­tou­mia in­fer­naa­li­sen pat­riark­kan­sa jäl­jiltä ei vyyh­ti ole he­ti kät­te­lyssä selvä.

E­lo­ku­va ra­ken­tuu vir­kistäväs­ti olet­ta­muk­sen va­raan, että jo­kai­nen va­leh­te­lee jos­ta­kin — tai jättää enemmän tai vä­hemmän tär­keitä yk­si­tyis­koh­tia ker­to­mat­ta. Sa­no­mat­ta jä­te­tyt tie­don­jyvät tar­joil­laan kat­so­jal­le reaa­lia­jas­sa vä­liin lei­kat­tui­na väläh­dyk­sinä, jot­ka rik­ko­vat vir­kistäväs­ti ta­va­no­mai­sen dek­ka­rin kaa­vaa. Kaik­ki näy­tet­ty sisä­pii­rin lisä­tie­to tar­jo­taan viet­te­leväs­ti, mut­ta lo­pul­li­nen pal­jas­tus on sääs­tet­ty lop­puun. Viih­dyttävä jännä­ri.