“Miksi kaikki, mitä sanot, kuulostaa uhkaukselta?” Monista koboltinkylmistä sutkauksistaan ja terävästä dialogistaan kuuluisa sanomalehtikuvaus on kestänyt hienosti aikaa. Ensi-iltakierroksellaan flopannut klassikko käy tarkasta vallan sairaiden piirteiden, ihmisen itsekkyyden ja opportunismin kuvauksena.
Keskiössä on pr-agenttien skitsofreninen suhde suosittuihin kolumnisteihin. Molemmat tarvivat toisiaan. Kun kyseenalainen huippujournalisti (Burt Lancaster) huomaa pikkusisarensa menevän avioon jazzkitaristin kanssa, tarvitaan likaisten töiden osaston asiantuntijaa (Tony Curtis) panemaan asiat kuntoon.
Suomen mediamarkkinat ovat niin pienet, että se estää vastaavan suorastaan rikollisen toiminnan, jossa journalismin eväinä ovat nimettömät vihjeet, huhut ja pimeät kaupat. Tai ainakin näin luullaan. Suomessa tuntuu 30 vuoden journalistisen kokemukseni perusteella enemmänkin olevan niin, että pr-toimistot syyllistyvät useimmin kömpelyyteen kuin oveluuteen. Kun toimittaja taas tekee virheen, hän ei tee sitä vallan tai rahan takia, vaan yleensä kateus pontimenaan.
Mustavalkokuva näyttää kohtuullisen tarkalta, eikä printtivikoja ilmene kuin ajoittain. Monoääni toistuu selkeästi, mikä tässä tarkoittaa kovaksikeitetyn dialogin ja hienon jazzmusiikin puhdasta toistoa. Ekstroissa traileri, kuvagalleria ja biografiat. (PS)