Ja­pa­ni­lai­nen 47 sa­mu­rain le­gen­da siir­tyy kult­tuu­ri­lai­na­na ri­ta­rei­den maail­maan. Ikään­tyvä aa­te­lis­mies (ai­na oman pai­no­voi­ma­kenttänsä kes­kiön ot­ta­va Mor­gan Free­man) kuo­lee ty­ran­ni­mai­sen ku­nin­kaan oi­kus­ta, jo­ten op­pi­po­jan (C­li­ve Owen) täy­tyy ot­taa kau­na pestäväk­seen.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu kuu­lui­saan ja­pa­ni­lai­seen ta­ruun 47 sa­mu­rais­ta, jot­ka Sho­gu­nin kiel­los­ta huo­li­mat­ta päät­tivät kos­taa isäntänsä kuo­le­man — tietäen, että on­nis­tu­nut­kin yri­tys päät­tyy heidän omaan kuo­le­maan­sa. Us­kol­li­suu­den ylis­tys­ta­ri­na­na ra­kas­tet­tu ker­to­mus saa tässä yk­sioi­koi­sen fa­ta­lis­ti­sen, mut­ta huo­li­tel­lun ko­mean kuo­sin. Tal­vi­nen miljöö ja kol­kon lois­te­liaat lin­nat an­ta­vat ee­pok­sel­le näyttävän sa­tu­mai­sen näyttämön, jol­le hi­das­te­tuin ku­vin luo­tu alis­tu­vai­nen pat­sas­te­lu ja sa­tun­nai­set miek­ka­tais­te­lut is­tu­vat näpsäkäs­ti.

Hur­ja ta­ri­na ei pää­se tässä oi­keuk­siin­sa, eivätkä dra­maat­ti­set koh­tauk­set­kaan is­ke rea­lis­mil­laan, mut­ta sa­tu­seik­kai­lu­na an­ti on viih­dyttävää.