Modernia mykkäelokuvaa esiteltiin tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleilla kahden todella mielenkiintoisen elokuvan verran.
Modernia mykkäelokuvaa esiteltiin tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleilla kahden todella mielenkiintoisen elokuvan verran. Ukrainalainen The Tribe kommunikoi viittomalla, venäläinen Test jättää kädetkin pois, kertoen ainoastaan ilmeillä, kuvilla ja mielikuvilla. Ohjaaja Aleksander Kottin unenomainen historiallinen visio jättää paljon avoimeksi, mutta ei dialogin puuttumisen vuoksi.
Yksinäinen rötiskö seisoo keskellä aromaisemaa, täysin luonnonolojen armoilla. Aurinko, maa, tuli ja vesi ovat läsnä, ne pyörittävät elämän – ja kuoleman – jatkuvaa rytmistä kiertokulkua. Tässä ympäristössä nuori tyttö asuu isänsä kanssa. Lähinaapureita ei taida olla, josko juuri muutakaan elämää. Ohi kulkee ainoastaan kilpakosijoita sekä armeijan miehiä säteilymittariensa kanssa. Joka aamu ajetaan autoa lähimpään tienristeykseen, josta isä jatkaa matkaa nelirenkaisella. Tyttö taapertaa takaisin kotiin. Isän päiväaskareet jäävät selittämättömiksi, takaisin saavutaan kuitenkin usein humalassa. Perinteisessä neuvostoliittolaisessa humalatilassa ei sanoja enää pystyisikään tuottamaan.
Vaikka Aleksander Kottin elokuvassa edetään tarinan kohdalta varsin loogisesti, jää pinnan alle runsaasti mystistä. Paljon on selittämätöntä maailmassa ja paljon selittämättömäksi jää. Vaikka kiehtovalle loppuratkaisulle löytyy historiasta helppo selitys, voi sille kaivaa syvällisempääkin merkitystä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Kott on työstänyt suurta visiota. Tarkasti harkittujen, rajattujen ja värimääriteltyjen kuviensa kautta runollinen elokuva etenee verkkaisesti, lähes pysähdyskuvien jatkumona. Nuori Elena An on säästeliäs ilmeidensä kanssa, mistä tyttö niitä olisi oppinutkaan? Modernissa maailmassa Test on täysin poikkeuksellinen taideteos, katsoja jää mykistyneeksi siinä missä esittäjänsäkin. (VA)