Alunperin pyhäinhäväistykseltä vaikuttanut uusintaversio paljastuu vetreäksi haamuhupailuksi omassa oikeudessaan.
Alunperin pyhäinhäväistykseltä vaikuttanut uusintaversio paljastuu vetreäksi haamuhupailuksi omassa oikeudessaan. Naisenergialla ladattu rebuutti patistaa uuden nelikon New Yorkia uhkaavien haamujen jäljille, eikä tohinassa ehdi haukotus tulla. Näppärin elein alkuperäisille elokuville hattua nostava, ja monista samoista risteyksistä oman tiensä etsivä, elokuva on vauhdikas, hauska ja tuore huvipuistoajelu, joka löytää monet samoista nuoteista kuin esi-isänsä.
Alkuperäiset haamujengiläiset tekevät elokuvassa kukin cameon, muodossa tai toisessa. Lopputekstien jälkeen nähtävä kohtaus lupaa jatko-osassa esitellä vielä yhden vanhan tuttavavan: Zuulin.
Boksi sisältää sekä elokuvan alkuperäisen teatteriversion, että uuden noin 7 minuutilla jatketun pidennetyn version. 3D:nä tarjolla on vain alkuperäinen teatteriversio.
Kuva on terävä, värikylläinen ja miellyttävän vakaa, mutta 3D-tilakuvan osalta jää paljon toivottavaa. Panoramat New Yorkin yllä näyttävät hyvältä, tietokoneella luodut haamut ottavat tilansa vaikuttavasti ja protonisuihkut viuhuvat näiden perässä näyttävästi, mutta muutoin tilakuva on ärsyttävän epäaito. Tietokoneella luodut tehosteet ja kahinat näyttävät muikean hyviltä, mutta kuvatuissa osioissa tilavaikutelma on usein heikko: litteät pahvifiguurit järjestäytyvät tilaan kuin kiiltokuvat ja syvyysvaikutelma on liioitellun dramaattinen erityisesti pienissä sisätiloissa. Silloin tällöin keinotekoisesti luotu 3D onnistuu myös kuvatuissa osioissa, mutta turhan usein tekee mieli vaihtaa 3D-lasit 2D-tilaan. Lopputuloksena on kiva huvipuistoajelu, mutta aitona 3D:nä tämä voisi olla paljon parempi kokonaisuus.
Energinen ääniraita riekkuu ja käristää kohteitaan asiallisissa määrin katsojan tärykalvoja koskaan rasittamatta.
Ekstroissa kaksi kommenttiraitaa, poistettuja kohtauksia, mokia ja making of -kooste. Boksi sisältää myös elokuvan 2D-version omalla levyllään. (IJ)