Ta­ri­na Se­bis­cuit –­ni­mi­sestä ra­vi­he­vo­ses­ta, jo­ka an­taa toi­voa pait­si tal­lin­sa ih­mi­sil­le, myös ko­ko Ame­ri­kan kan­sal­le 1930-lu­vun la­man ai­kaan. Os­car-eh­dok­kaak­si as­ti an­sai­tus­ti sel­vin­nyt läm­min­hen­ki­nen draa­ma, jo­ka muis­tut­taa enemmän kuin vähän, niin ikään Jeff Brid­ge­sin täh­dittämää, Tuc­ker – mies ja unel­ma elo­ku­vaa. Pitkä, mut­ta säi­lyttää ot­teen­sa var­sin hy­vin lop­puun saak­ka.

E­ri­no­mai­sen tark­ka ja vä­reiltään sä­vykäs ku­va, jos­sa myös print­ti­viat ovat pan­nas­sa. Ko­hi­na on vähäistä. Sisällöl­li­ses­ti vi­vah­tei­kas ää­ni­rai­ta on sel­keä, pir­teä ja jos ei eri­tyi­sen va­kuut­ta­va elä­mys ti­la­ku­val­taan, niin ai­na­kin tar­vit­taes­sa is­ku­ky­kyi­nen etu­sek­to­ril­la. Ää­ni­rai­ta on tar­jol­la sekä Dol­by- että DTS-koo­dat­tu­na. Teks­ti­te­tyissä ekst­rois­sa oh­jaa­jan ja Ste­ven So­der­berg­hin kiin­nos­ta­va kom­ment­ti­rai­ta, ma­king of (15+20 min.), ku­vaus­suun­ni­te­lus­ta (5 min.), to­si­taus­tas­ta (17+45 min.), HBO:n te­kemä kat­saus (13 min.), Brid­ge­sin ku­va­gal­le­ria ja sound­tarc­kin mai­nos. Ää­ni­rai­to­ja ei voi vaih­taa len­nos­ta. (IJ)