Kuuden levyn boksi sisältää kaikki saagan elokuvat vuodesta 1979 tähän päivään.
Kuuden levyn boksi sisältää kaikki saagan elokuvat vuodesta 1979 tähän päivään. Ensimmäisen neljän elokuvan kohdalla kyse on Alien Anthology -painoksia vastaavista levyistä, joten mukana on näistä sekä alkuperäiset teatteriversiot että uudemmat pidennetyt versiot vuosilta 2003 (Alien), 1990 (Aliens), 1992 (Alien 3) ja 2003 (Alien 4). Kahden uusimman elokuvan, Prometheuksen ja Alien Covenantin, osalta kyse on myös yhtenevistä yhden levyn versioista aiemmin julkaistujen painosten kanssa.
Alkuperäisen elokuvatrilogian osalta pidennetyt versiot lisäävät mukavasti elokuvan antia. Mukaan saumattomasti leikattujen kohtausten ansiosta nähdään mm. Nostromon miehistön jäsenten kohtalo ennen Ripleyn pakoa, Alieneiden löytö LV-426:lla ja Alieneiden päätyminen vankilan muurien sisälle sarjan kolmannessa elokuvassa. Neljännessä elokuvassa anti on vaatimattomampaa, ja ohjaaja Jean-Pierre Jeunet onkin tarkka, ettei kyse ole hänen mielestään tarpeellisesta painoksesta. Näiden lisäksi lisäkohtauksia on ripoteltu pitkin kunkin elokuvan kestoa, monin paikoin hallitusti kertomusta laventaen.
Ensimmäiset kolme elokuvaa tuntuvat yhä kestävän aikaa komeasti, ja uudet pidennetyt versiot vain kasvattavat katsomiskertojen kiintiötä. Alien — kahdeksas matkustaja, Aliens — paluu ja Alien 3 ovat kaikki paitsi genrensä merkkipaaluja myös viiden tähden elokuvakokemuksia. Alien Resurrection jää näiden rinnalla väistämättä puolivillaiseksi kokemukseksi, jonka anniksi tuntuu jäävän komediallisten ainesten kanssa flirttailu vaikka geenimuunnteltu Alien-Ripley sinällään joitakin mahdollisuuksia antaisikin. Tätä vasten Prometheuksen ja Alien Covenantin tuoma uusi alku on enemmän kuin tervetullut.
Kaikki boksin elokuvat näyttävät ja kuulostavat hyvältä. Erityisesti ensimmäisen elokuvan kohdalla anti on komeaa: kuva on ikäisekseen upean terävä, väritoistoltaan kiitettävän luonteva ja läpeensä tunnelmallinen. Sumu, savu ja viivadiagrammeina piirtyvät aikansa grafiikat piirtyvät tarkasti - samoin myös ihmisten kasvot ja ekstraterrestriaaliset vistat. Tätä vasten kakkososa vaikuttaa paikoin pehmeältä, mutta kokonaisvaikutelma on senkin kohdalla filmiraettaan myöten ilmeikäs ja hallittu. Kolmas osa vakuuttaa läpeensä, ja myös neljäs osa selviää tehtävästään hienoisesta videomaisesta vaikutelmastaan huolimatta hyvin. Uusimmat kaksi osaa vastaavat nekin odotuksia.
Levyjen kotelo on vanhan pahvisen digipackin sijaan huomattavasti kapeampi metallinen kuuden levyn slim-boksi, mutta itse levyjen sisältö on tuttuun tapaan tuhti. Aiemman Anthology-boksin kaksi lisukelevyä tästä toki puuttuvat, mutta lisukkeita löytyy tästä huolimatta runsaasti kommenttiraitojen, puhtaiden musiikkiraitojen ja koosteiden muodossa. (IJ)