Su­per­man ei kään­ty­nyt Suo­mes­sa ai­koi­naan Su­per­mie­hek­si, vaan hä­nestä teh­tiin Teräs­mies. Oli­si­ko taus­tal­la ol­lut ali­ta­jui­nen Sta­li­nin var­jo? Sik­si tun­tuu­kin suo­ma­lai­sit­tain hu­vit­ta­val­ta, että uu­si Zack Sny­de­rin ver­sio kaik­kien ai­ko­jen su­per­san­ka­ris­ta on saa­nut ni­men Man of Steel.

Lop­pu­tu­los jää hie­man vuon­na 2006 näh­dystä Bryan Sin­ge­rin ver­sios­ta, jon­ka on­gel­ma­na oli on­ne­ton vii­mei­nen puo­li­tun­tia. Mas­sii­vi­set tais­te­lu­koh­tauk­set ovat hy­vin vai­kei­ta to­teut­taa tyy­likkääs­ti. Sny­de­rin kun­niak­si on sa­not­ta­va se, että hän te­kee nämä pa­kol­li­set jy­tinät jo puo­livä­lissä.

Hah­mon 75-vuo­tis­juh­lis­ta sel­vitään odo­tet­tua pa­rem­min, vaik­ka oh­jaa­jal­la on me­riit­tinsä (Watch­men, 300). Näin var­sin­kin sik­si, että Teräs­mies (Hen­ry Ca­hill) ja Lois La­ne (A­my Adams) tun­tu­vat sym­paat­ti­sil­ta. Yllättäen myös ta­kau­ma­jak­sois­sa pää­hen­kilön ot­toisänä esiin­tyvä Ke­vin Cost­ner ja erään­lai­se­na isä­haa­mu­na il­mes­tyvä Rus­sell Crowe luo­vat ko­ko­nai­suu­teen mu­ka­vaa dy­na­miik­kaa. Voin kui­ten­kin ymmärtää heitä­kin, jot­ka eivät asiaa koe näin.

Mistäpä muus­ta kiis­te­li­sim­me kuin ma­kua­siois­ta? Fak­tat kun ovat fak­to­ja, kun­nes toi­sin to­dis­te­taan. Su­per­san­ka­ri­gen­ren us­kot­ta­vuus uh­maa en­nen kaik­kea lo­giik­kaa. Ehkä siinä on sen viehä­tys. Ky­sei­siä elo­ku­via ih­met­te­levän on myös syytä muis­taa, että näillä on ame­rik­ka­lai­sil­le vah­va nos­tal­gi­nen ja sym­bo­li­nen mer­ki­tys. Vä­ki­val­lal­la syn­ty­neessä ja sii­hen herkäs­ti syyl­lis­tu­neessä yh­teis­kun­nas­sa syn­tyy ou­to­ja tar­pei­ta saa­da po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­ta loh­tua.