J.R.R. Tolkienin tarujen ja ennen kaikkea Peter Jacksonin niistä tekemien elokuvaversioiden ystävien odotus palkitaan jälleen.
J.R.R. Tolkienin tarujen ja ennen kaikkea Peter Jacksonin niistä tekemien elokuvaversioiden ystävien odotus palkitaan jälleen. Hobitti ilmestyi 3D-versiona keväällä 2013 ja reilun puolen vuoden päästä tarjolle saapuu tosifanien eniten odottama, pidennetty 2D-versio. Taru sormusten herrasta –trilogiasta poiketen Hobitin Extended edition sisältää vain murto-osan lisäminuutteja, mutta parantaa edeltäjiensä tapaan elokuvan dramaturgian sujuvuutta mittaansa enemmän.
Nyt lisäminuutteja on vain 13, mutta jo sekin muuttaa paljon. En nimittäin olisi kelpuuttanut teatteriversiota neljän tähden kastiin. Syynä oli trilogiasta poikennut tunnelma. Aiempia elokuvia leimannut tyylikkyys oli vaihtunut aikamoiseen kohkaamiseen.
En myöskään pitänyt siitä, että lähtökohta oli muuttunut Disneyn, George Lucasin ja Steven Spielbergin erehdysten suuntaan. Toisin sanoen lasten ja nuorten kosiskeleminen koettiin niin tärkeäksi, että alettiin suosia aikuisen katsojan vierastamaa salamaleikkausta ja järjen ylittäviä toimintakohtauksia. Myös Radagast Ruskean hahmo ja hiisien kuningas tuntuivat epäonnistuneilta luomuksilta.
Pidennettynä versio toimii paljon jouhevammin, joten epäkohdat antaa yllättävän helposti anteeksi. Muutamilla minuuteilla saadaan levotonta tunnelmaa hillittyä kokonaisuudessa.
Sinänsä uudet kohtaukset eivät ole mieltä mullistavia. Tärkeimmät ovat muun muassa seuraavat: pikku-Bilbon ja Gandalfin ensikohtaaminen, Smaug-lohikäärmeen entrée, kääpiöiden ja haltioiden skisman taustaa, Rivendellin illallinen (kääpiöt ihmettelevät vegaaneja, leikkivät ruoalla, ”homppelihaltia”-kohtaus), seurue nakuilee suihkulähteessä ja Saruman spekuloi sormuksilla. Rivendellin kohtauksiin on ripolteltu muitakin osuvia pikkupätkiä. Oma osansa on kolmella uudella laululla, koska lyriikoiden merkitys kaikissa alkuperäisissä kirjoissa oli tärkeä. (PS)
Laadukas kuva ja ääniraita. Kolmella levyllä. Kahdelle ekstralevylle on tallennettu kommenttiraita ja ennen kaikkea kolme laadukasta dokumenttia (563 min.). Näistä ensimmäinen Michael Pellerinin ohjaama neljä ja puoli tuntinen on kaikkien aikojen making of, joka syväluotaa toimintaelokuvan tekoa pieniä yksityiskohtia myöten, mutta osaa liikuttaa ja naurattaa katsojaansa. Oli myös hauska huomata, että Jackson on hankkinut kokoelmiinsa Chitty Chitty Bang Bang –auton, jonka taustaa ei ainakaan 1960-luvulla syntyneellä tarvitse selvittää. (PS)