Juuriaan hiljaisesti häpeävä manageri palaa kotiseudulleen työnantajansa ison metsäjätin käskystä.
Juuriaan hiljaisesti häpeävä manageri (Jussi Vatanen) palaa kotiseudulleen työnantajansa ison metsäjätin käskystä. Vanha vaneritehdas pitäisi saada kannattamaan paremmin tai oikeastaan sivuun kehityksen tieltä, jotta prosentit voisi hioa pari desimaalia paremmin kohdilleen. YT-neuvottelut kuristavat nyt kuitenkin miekkosta tavallista enemmän, joten juuret alkavat vähitellen ottaa niskalenkkiä kiiltokuvaunelmista.
Tarina on mielenkiintoinen ja ilmestymisaikanaan taas yllättävän ajankohtainen, mutta elokuvaan mahtuu myös harmillisen paljon tyhjäkäyntiä, perussarjan örvellystä ja edellisiä tahdittavia helppoja ratkaisuita. Elokuvan lukuisat nuoruuden takaumat ja toistuva humalainen örvellys Törmälän yössä maistuvat kyllä elävältä arjelta, mutta vetoavaa tarinaa näistä ei tunnu syntyvän. Henkilöhahmot toki avautuvat ja hitsautuvat hitaasti yhteen tämän käytetyn ajan myötä, mutta päällimmäinen vaikutelma on silti että tarinaa ei olisi muutoin riittänyt koko keston kantimiksi. Tarinaa kuitenkin olisi riittänyt.
Tarina tuntuu ihailtavan suomalaiselta otannalta pikkukaupungin sydäntä uhkaavasta vaarasta, jossa pesänselvittelijänä toimii vieläpä kaupungin oma poika. Tarina tuntuu elokuvista tutulta, mutta silti lähimmät mieleen tulevat verrokit — Matt Damonin "Promised Land", George Clooneyn "Up in the Air" ja Ben Affleckin "Company Men" — osuvat kartalla kauas. Tältä pohjalta elokuvalla olisi hyvä, oma tarinansa kerrottavanaan. Juopon isän värittämä lapsuus ja niin ikään alkoholin katalysoima yhteiselo uusvanhojen työkavereiden kanssa lähikapakassa maistuvat kaikki uskottavasti elävästä elämästä luonnostelluilta. Muutoin trippi etenee kuitenkin harmillisen poukkoilevasti kaikkien käänteiden tullessa ikään kuin rinnakkaiselta radalta elokuvan itse keskittyessä vain olemaan.
Tarinan loppupiste on jatkuvasti liian ilmeinen ja kliseisesti pedattu, jotta elokuva imaisisi kunnolla mukaansa. Silti juopon isän omilleen jättämän pojan kasvussa koko naapuruston sankariksi, ja vihdoin sen yhdeksi jäseneksi, on lopulta jotakin kevyen koskettavaa. Myös tapa, jolla lopullinen käännehetki kuvataan on tuore. Nämä ovat kuitenkin turhan ohuita ja ohikiitäviä sattumia sopassa.
Elokuvan sanoman voinee tulkita positiiviseksi. Juurilla on enemmän painoarvoa kuin kylmällä pintaliitämisellä. Satojen työpaikkojen kadottua voi tehtaan kraaterissa syntyä uutta eloa pienen startupin muodossa. Elokuva tosin tuntuu vähättelevän alkuperäisen tehtaan työllistävää vaikutusta sillä kuvissa näkyy vain joitakin kymmeniä työntekijöitä, ja melkein saman verran lupaillaan työllistyvän lopun startup-kohtauksessa. Tämäkään ei kalskahda uskottavalta, mutta ainakin viesti on oikeaan suuntaan kannustava. Jos yhtä startuppia seuraa yhdeksän muuta voi lopputulos ollakin yhteismitallinen ja pohja jopa vakaampi.
Kaikkien trailerin nostattamien odotusten jälkeen tämä on selkeä pettymys, joka on enemmän keinotekoinen kuin elävä.
Terävä, mutta harmillisen tukkoinen kuva toistaa kromit viiltävästi, mutta hukuttaa liian ison osan yksityiskohdista mustemaisena vellovaan mustaan. Kuva näyttääkin tältä osin paljon paremmalta levyn ekstrojen klipeissä kuin itse elokuvassa. Väritoisto on kuitenkin formaatin puitteissa miellyttävän kylläistä ja kokonaisuus on valinnoissaan vakaa.
Tavanomaista alemmas säädetty ääniraita saa odottamaan dynamiikan yläpään hyödyntämistä räjähtävästi. Dynamiikkaa myös löytyy, mutta sen käyttö musiikin ja dialogin välillä ei tunnu perustellulta. Paikoin ääniraitaa pitää dialogin vuoksi soittaa kovempaa kuin muutoin haluaisi ja lopulta sormi hamuaakin dialogin nostoa vahvistimen asetuksista. Muutoin kokonaisuus on elävä, hillityn energinen ja mukavan läsnäoleva. Äänimaisema myös ulottuu vetreästi takanaviin musiikiin ja tehosteiden avulla.
Ekstroissa lyhyt making of (10 min.), musiikkivideo ja traileri. (IJ)