Sor­mus­ten her­ran fil­mauk­set ovat selväs­ti ai­na­kin vä­lil­li­ses­ti ak­ti­voi­neet Tyy­nen­me­ren koil­li­so­sien elo­ku­va­teol­li­suut­ta. Edel­li­nen pi­ris­tys­ruis­ke Uu­des­sa-See­lan­nis­sa oli oman kult­tuu­rin tuo­te Ker­ran so­tu­rei­ta, mut­ta sen hoh­de ka­jas­taa­kin jo vuo­des­sa 1994.

To­tuu­den jäl­jillä ker­too ko­ti­kon­nuil­le pa­lan­neen so­ta­re­port­te­rin (Matt­hew Mac­fa­dyen) eri­koi­ses­ta men­nei­syy­destä, jo­ka tun­tuu tois­tu­van pik­ku­vel­jen elämässä. Dra­maat­ti­set tei­ni-iän ko­ke­muk­set sai­vat las­tik­seen ah­dis­ta­vat so­ta­ko­ke­muk­set. Isän lu­ku­sop­pi ja äi­din it­se­mur­ha kum­mit­te­le­vat taus­tal­la.

Mys­tee­riä au­kais­taan tai­ten. Sa­mal­la ku­va­taan hie­no­va­rai­ses­ti ai­kui­sen mie­hen ja tei­ni­tytön ystä­vyyttä. Ar­ka ai­he, hyvä to­teu­tus.