E­lo­ku­van­te­kijä Da­vid Lynch esittäy­tyy uu­des­sa do­ku­men­tis­sa tun­te­mat­to­mam­mal­ta puo­lel­taan. Pitkään haas­tat­te­luun poh­jau­tu­va elo­ku­va kes­kit­tyy Lync­hin nuo­ruu­teen, en­nen uran var­si­nais­ta lä­pi­lyön­tiä. Lynch va­lot­taa lap­suu­ten­sa muis­to­jen vai­ku­tuk­sia, nä­ke­myk­siään ku­va­tai­tei­li­ja­na sekä en­sias­ke­lia elo­ku­van­te­kijänä. Fil­miensä poh­jal­ta omi­tui­sek­si luo­ki­tel­ta­va au­teur on­kin poh­jim­mil­taan yllättävän ta­val­li­nen, sym­paat­ti­nen mies.

Lync­hin mie­len­kiin­toi­sen ja in­nos­ta­van mo­no­lo­gin taus­ta­ku­vi­tus koos­tuu va­lo­ku­va-ja ko­ti­vi­deoal­bu­mi­poi­min­nois­ta sekä laa­jas­ta otan­nas­ta mie­hen ku­va­tai­teel­li­sia teok­sia. Tu­pa­kan sa­vu­tes­sa tauot­ta, an­tau­tuu Lynch mik­ro­fo­nil­le — täy­sin ja ko­ko­naan. Lah­jak­kaan tai­teen­te­kijän pol­te vä­lit­tyy, tart­tuen jo­kai­seen vas­taa­not­ta­jaan.

E­lo­ku­va esi­tetään Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -fes­ti­vaa­leil­la 2017 teks­tittämättömänä. Teok­sen kro­no­lo­gia ja pää­te­pis­te jättää il­moil­le haa­veen jat­ko-o­sas­ta. (VA)