Taiteen historia tuntee tapauksia, joissa ilmaisun alkuunpanija ei toteuta uuden tyylin hienoimpia luomuksia.
Taiteen historia tuntee tapauksia, joissa ilmaisun alkuunpanija ei toteuta uuden tyylin hienoimpia luomuksia. Poikkeuksellista lienee se, että pikkuveli hyödyntää yhtä tehokkaasti isonveljen parin elokuvan näkemyksen kuin Kaurismäkien kohdalla.
Valehtelija ja Arvottomat oikeastaan jo loivat Aki Kaurismäen tulevien, parhaiden ohjausten tyylin: persoonallisen niukan ja töksähtelevän dialogin, ranskalaisen rikoselokuvan ja uuden aallon synteesin, kuolemattomiksi syntyneet tokaisut, vanhan arkkitehtuurin, autojen ja musiikin ihannoinnin sekä porvarillisen elämänmuodon kritiikin.
Arvottomat oli takuulla vaikuttavampi teos ilmestymisaikanaan, mutta on kestänyt aikaa kaikkien aikojen suomalaisena road moviena ihmeen hyvin.
Nyt katse kiinnittyy aikansa tuoreisiin kasvoihin, jotka ovat myöhemmin tulleet koko kansan tutuiksi: Esko Nikkari, Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen. Myös se ihmetyttää, mihin menetettiin mainio BaariBarin ravintolapäällikkö Ari Piispa. No, ainakin Oulun kaupunginteatteriin, jossa hän kunnostautui suurin piirtein ainoana yleisön joukossa, joka antoi nyrkkiä Jumalan teatterille paskanheittoepisodissa.
Elokuva dokumentoi Rauli Badding Somerjoen ja Agentisin keikalta hienot tulkinnat Glendorasta ja Paratiisista ennen Sorsakoski-kautta.
Kuva näyttää jopa yllättävän tarkalta ja miellyttävältä. Edes Volgan jäähdyttimet eivät juuri kärsi aliasing-värinästä. Ääniraitaa ei voi soittaa kovin kovalla, eikä hitaasta dialogistakaan aina saa kunnolla selvää. Ekstroissa 21 min. haastattelu, kuvagalleria, biografia, filmografia ja traileri. (PS)