Guð­ber­gur Bergs­so­nin ro­maa­ni Sva­nu­rinn (1991) sai run­sas­ta kan­sainvä­listä huo­mio­ta jul­kai­sun­sa yh­tey­dessä. Ta­pio Koi­vu­ka­rin an­sio­kas suo­men­nos (Jout­sen, LI­KE 2001) tu­tus­tut­ti is­lan­ti­lais­kir­jai­li­jan myös en­simmäi­sen ko­ti­mai­sen lu­ki­joil­le. Pie­nen tytön ly­hyt kas­vu­ta­ri­na muo­tou­tuu vih­doin an­sait­se­maan­sa ku­val­li­seen asuun. Suo­mes­sa elo­ku­van en­sie­si­tys ta­pah­tuu syys­kui­sil­la Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -fes­ti­vaa­leil­la — tois­tai­sek­si vain eng­lan­nik­si teks­ti­tet­tynä.

Äi­ti lä­hettää 9-vuo­tiaan So­lin maa­seu­dul­le kas­va­maan. Nä­pis­te­lystä kärähtä­nyt pie­no­kai­nen saa­puu su­ku­lais­ten ja leh­mien kes­kel­le su­ru sil­missään. Tytön pie­neen mie­leen ei mah­du ran­gais­tuk­sen mit­ta­kaa­va. Vaan vähänpä tie­si tyttö. Tästä kesästä on kas­va­va kieh­to­va tut­ki­mus­ret­ki ih­mis­miel­ten si­sim­piin.

Jout­sen tun­keu­tuu syväl­le lap­sen mie­leen. Täys­kas­vuis­ten maail­man äk­kiväärät ti­lan­teet nähdään viat­to­min sil­min. Ku­val­li­sen ker­ron­nan va­lin­nat toi­mi­vat, ka­me­ra las­keu­tuu So­lin sil­mien kor­keu­del­le. Ta­ri­nan sisään on pii­lo­tet­tu eleetöntä vii­saut­ta.

A­sa Hel­ga Hjör­leifs­dot­tir on­nis­tuu luo­maan jän­nit­teet ih­mis­ten vä­lil­le. Yh­teisön men­nei­syys näyttäy­tyy sel­keänä. Oh­jaa­ja an­taa ih­mi­sil­leen ti­laa, kas­vat­taen pie­nillä tyh­jillä het­killä sekä ole­mat­to­man kuu­loi­sil­la dia­lo­geil­la per­he­pii­rin sisäi­siä his­to­rioi­ta. (VA)