Hergé teki 1960-luvun lopulla perinpohjaisen virheen ja osoitti, ettei sarjakuvamontaasin hallitsijana lopulta ymmärtänyt liikkuvan kuvan merkitystä.
Hergé teki 1960-luvun lopulla perinpohjaisen virheen ja osoitti, ettei sarjakuvamontaasin hallitsijana lopulta ymmärtänyt liikkuvan kuvan merkitystä. Luultavampaa tosin on, ettei hän juuri puuttunut produktioon.
Jo ensimmäiset Tintti-animaatiot olivat näyttäneet perin karkeilta, koska belgeillä ei ollut tarvittavia voimavaroja kilpailla teknisesti Disneyn tai Warnerin piirrettyjen kanssa.
Auringon temppeli perustui kahteen Hergén parhaista albumeista, Seitsemään kristallipalloon (1948, suomennos 1971) ja Auringon temppeliin (1949, suomennos 1971).
Elokuva oli toki menestys, mutta nyttemmin on selvää, että suurin virhe oli erkaannuttaa selluloidisankari selkeän viivan sarjakuvailmaisusta aina suoria housua myöten.
1990-luvun televisiolle tuotettu hieno animaatiosarja teki sitten kaiken toisin ja parhain päin. Ehkäpä se ei olisi pienen kielialueen studioilta onnistunutkaan ilman digitaalitekniikan kehitystä.
Kuvassa vilisee roskia, mutta kohinaisuus pysyy aika mukavasti aisoissa. Soundit tulevat pelipurkista. Suomenkielinen tekstitys voidaan valita, mutta enää eivät sankarit puhu ruotsia kuten oli vanhan VHS-version laita. Englannin tilalla olisi tosin ranska tuntunut luontevammalta. Ruotsinkin saa halutessaan. Ei ekstroja. (PS)