Fassbinderin kanonin ensimmäinen iso teos panee miettimään Ingmar Bergmanin töitä.
Fassbinderin kanonin ensimmäinen iso teos panee miettimään Ingmar Bergmanin töitä. Kuvaukset on tuotu teatterimaiseen lavasteisiin, tässä tapauksessa suuren muotisuunnittelijan ateljeebudoaariin. Naisten väliset duokeskustelut vievät asiaan eteenpäin.
Ollaan eksistentialismin ytimessä. Ei liene ihme, että Bergman halusi elokuvata Saksassa. Saksalainen on tunne-elämältään kylmä maa, mutta Suomesta se eroaa siinä, että sen historia on täynnä filosofeja. Tavallaan elokuva kuvaa tätä.
Fassbinderin elokuville ominaisesti, ja eksistentialismia sivuten, katsoja kokee yksilönä dejavu-ilmiön jostain, jonka on itse kokenut. Minunkin isäni on tehnyt työkaluja työkseen. Hänen avioliittonsa oli onneton. Hänkin vei lapsensa pitkille pyöräretkille, jotka tuntuivat rasittavilta, koske niille oli pakko lähteä. Sen syvemmälle ei näissä yhtymäkohdissa sentään tällä kertaa mennä.
Lesbotarinan alla on heteroparisuhteen ”kuka rakastaa enemmän, häviää” –leikki, joka saa julmaa vääntöä mustasukkaisuudesta. Ohjaaja liittää mukaan vielä rasismin, kun nuorempi naisista kehuu vanhemmalle kyltymättömästä yöstä isokaluisen mustan miehen kanssa.
Biseksuaalina Fassbinder oli kuin molempiin suuntiin katsova Janus, jolle filosofian historia on tärkeä. Tämäkin lopulta osoittautuu puhdaspiirteiseksi narsismin kuvaukseksi. Intohimoinen rakkaus on lopulta tuhoavaa omistushalua ja äärimmäistä hyväksytyksitulemisen kaipuuta. Ei ihme, että sana rakkaus aiheuttaa monille kauhunsekaisia väristyksiä.
Myös freudilainen ”syytä äitiä” –opinkappale vilahtaa hienovaraisesti, kun muotikuningatar mainitsee vanhempansa ihmisinä, jotka opettivat hänet palvomaan kauneutta elämässä. Toisen kerran äiti kerjää muutamaa tonnia Miamin kuluihinsa.
Oman tyttären tulo elokuvan keskivälillä tuo realistisen tason, koska yhdessä huoneessa taiten tehtyyn draamaan ilmestyy ensimmäinen tasapainoinen ihminen. Toisin sanoen toivoakin on.
Kokokuva piirtyy odotuksia tarkemmin. Äänen laatu on selkeä. Ekstroissa faktaruudut ja biografiat. Elokuva on osa kahdeksanosaista Fassbinder-kokoelmaa, joka on harrastajalle liki pakollinen hankinta. (PS)