Björk säestää kol­miu­lot­tei­sia muu­me­ja

Eräänä aa­mu­na Muu­mi­laak­so näyttää har­maal­ta. Ruo­ho, pen­saat ja ku­kat ovat ka­dot­ta­neet vä­ri­heh­kun. Muu­mi­maail­maa uh­kaa tai­vaal­la lentävä suu­ri pu­nai­nen tu­li­pal­lo. Muu­mi­peik­ko kump­pa­nei­neen läh­tee lau­tal­la koh­ti täh­ti­tor­nia, jot­ta sel­viää, kauan­ko Muu­mi­laak­sos­sa vielä on ai­kaa lo­pul­li­seen il­mas­ton­muu­tok­seen.

E­lo­ku­vas­sa Muu­mi ja pu­nai­nen pyrstötäh­ti ei Pik­ku Myytä nähdä ol­len­kaan. Niinpä on­kin pai­kal­laan, että kan­sainvä­li­ses­ti pik­ku­myymäi­sin Björk on suos­tu­nut tee­ma­lau­lun te­kijäk­si ja esittäjäk­si. ”­Kun päämääränä on maail­man pe­las­ta­mi­nen, tar­vi­taan mai­toa, kak­kua ja läm­min vuo­de”, hän neu­voo Sjó­nin sa­noin ja saat­taa mat­kaan Muu­mi­laak­son pe­las­tus­ret­ki­kun­nan. Ko­mee­tan uha­tes­sa Muu­mi­pa­pal­la on syytä ”­pai­naa mus­ta si­lin­te­ri­hat­tu sil­mil­leen”.

Björ­kin täh­teyttä hyö­dyn­netään niin, että tee­ma­lau­lu kuul­laan kah­des­ti, sekä al­ku- että lop­pu­teks­tien ai­ka­na. Se on hyvä, sillä Ben­ny Törn­roo­sin tut­tu­jen tun­nus­lal­la­tus­ten hyräiltä­vyy­teen Björk ei py­rikään. Mu­siik­ki on yhtä ar­voi­tuk­sel­li­sen oma­peräistä ja jän­nittävän syk­keistä kuin is­lan­ti­lais­muu­si­kol­ta on to­tut­tu odot­ta­maan. Björk ei las­ke ri­maa, kun on ky­se las­ten­mu­sii­kis­ta. Kuu­lo­ker­to­jen myötä sä­velmä kas­vaa mie­lessä. Mut­ta vaik­ka sa­noi­tus myötäi­lee ta­pah­tu­mia, tun­tuu mu­siik­ki ole­van hen­geltään pi­kem­min Björ­kin tul­kin­taa To­ve Jans­so­nin klas­sik­kobrän­distä yleensä kuin juu­ri tästä ker­to­muk­ses­ta eri­tyi­ses­ti.

Toi­nen iso te­kijä uu­sim­mas­sa Muu­mis­sa on kol­miu­lot­tei­suus. 3D on tänä vuon­na lyö­nyt lä­pi niin ai­kuis­ten kuin las­ten­kin fil­meissä. Muu­mi ja pu­nai­nen pyrstötäh­ti ehät­ti en­simmäi­sek­si poh­jois­mai­sek­si ko­ko­pitkäk­si 3D-e­lo­ku­vak­si. To­ve Jans­so­nin tut­tu ta­ri­na on Tom Car­pe­la­nin pe­rus­ta­man suo­ma­lai­sen Film­kom­pa­niet Alp­han tuo­tan­toa. 3D-si­lauk­ses­taan huo­li­mat­ta Muu­mi-sa­tu on kierrä­tet­ty van­has­ta ma­te­riaa­lis­ta.

Mai­nei­kas ani­maa­tios­tu­dio Se­ma­for te­ki Puo­las­sa 80-lu­vun vaih­tees­sa Muu­meis­ta tv-sar­jan. Sen läm­mintä, vä­ri­heh­kuis­saan sä­vykästä tun­nel­maa hil­li­tys­ti käy­tet­ty kol­miu­lot­tei­suus lisää mel­kein kä­sin kos­ke­tel­ta­vak­si.

Elämän­vii­saut­ta ja toi­min­taa

To­ve Jans­so­nil­la on suu­ren suh­teel­lis­ta­jan tai­to. Läh­tien liik­keel­le pie­nimmästä, hän osaa sy­leillä maail­maa – ja tässä ta­pauk­ses­sa ko­ko uni­ver­su­mia. Muu­mi­laak­son väestä löydäm­me kaik­ki ih­mis­luon­teet ja käyttäy­ty­mis­ta­vat. Muu­mien vas­toinkäy­mi­sistä saam­me luo­via rat­kai­sueh­do­tuk­sia to­sielämän­kin on­gel­miin. Ai­don ta­ri­nan­ker­to­jan ot­tees­sa fi­lo­so­fi­suus ei pais­ta pääl­le lii­mat­tu­na, vaan hah­mo­jen ja ti­lan­tei­den het­kestä syn­tyvänä vii­sau­te­na.

E­lo­ku­va­ver­sio ta­voit­taa oi­van ta­sa­pai­non elämän­ko­ke­muk­sen vä­littä­mi­sen ja seik­kai­lu­toi­min­nan kes­ken. Muu­mien mat­ka­ker­to­mus ei juu­tu het­kek­sikään pai­koil­leen. Se ot­taa pie­nen ja isom­man­kin kat­so­jan ystäväl­li­sessä kä­si­kou­kus­saan tur­val­li­seen seik­kai­luun.

Muu­mi-e­lo­ku­va on vir­voit­ta­va su­van­to hek­ti­syy­dessään puu­dut­ta­van kesä­fil­mi­tar­jon­nan kes­kellä. Sitä voi suo­si­tel­la eten­kin pie­nim­mil­le, mut­ta myös niil­le ai­kui­sil­le, joi­den kesäi­nen pin­ta uh­kaa jo nyt peit­tyä kau­kais­ta syk­syä en­na­koi­vaan har­maa­seen kuo­reen. (HB)