West Win­gin vii­mei­nen ja sa­mal­la pa­ras kau­si seu­raa tietä koh­ti uu­sia pre­si­den­tin­vaa­le­ja. Mai­ta ja man­tu­ja kiertävä kam­pan­ja­tie on täynnä pie­nem­piä ja suu­rem­pia koet­te­le­muk­sia, jois­ta kau­den var­rel­ta jää mie­leen eri­tyi­ses­ti pik­ku­po­jan am­pu­mi­sen kä­sit­te­ly. Sa­maan ai­kaan van­ha hal­lin­to siirtää huo­mion­sa oman puu­merk­kinsä is­ke­mi­sestä vuo­don jah­taa­mi­seen. Hie­man ai­kai­sem­pia kau­sia ren­nom­mal­la ot­teel­la teh­ty kau­si lei­poo mu­kaan ki­vas­ti kant­ria ja läm­mintä hen­keä.

Kä­si­kir­joi­tuk­sel­taan sar­ja on ai­na ol­lut na­pak­ka, mut­ta nyt ko­ko­nai­suus on niin ele­gant­ti, että on mah­do­ton­ta kek­siä mi­ten tätä oli­si vielä voi­nut pa­ran­taa. Vaa­li­kam­pan­ja tar­joaa run­saas­ti jän­ni­tettävää ja Jim­my Smitt­sistä oli­si tul­lut hyvä uu­si pre­si­dent­ti el­lei Spen­cer Tra­cyn yllättävä kuo­le­ma oli­si vie­nyt sar­jan te­kijöiltä ha­lu­ja jat­kaa sar­jaa. Har­mi, että ta­ri­na päät­tyi tähän, mut­ta ai­na­kin lo­pe­tus on ko­mea.