Lähtökohtaisesti mielenkiintoinen ruohonjuuritason kuvaus lähi-idän konfliktista usean naisen tarinoiden kautta.
Lähtökohtaisesti mielenkiintoinen ruohonjuuritason kuvaus lähi-idän konfliktista usean naisen tarinoiden kautta. Elokuvan ainekset ovat hyvät ja käsittelyn sävy kaikista traumoista huolimatta ilahduttavan toiveikas, mutta harmillisesti kokonaisuus ei pysy kasassa kuoppaisella tiellä.
Elokuvan kerronta — kuten myös kuvaustyöskentelykin — on poukkoilevaa ja ylikuormitettua. Tarpeettoman kaukaa aloittava tarina junnaa alkupohjustukselta tuntuvissa tapahtumissa liki 40 minuuttia ennen kuin on todella Freida Pinton ja Alexander Siddigin vuoro. Myös muissa hahmoissa on eloa, mutta ennen tätä kaksikkoa tapahtumilta puuttuu luonteva ja vetovoimainen kiinnekohta. Pinton näyttelemän kapinallisen teinitytön, tämän isän (Siddig) ja molemmin puolin rintamalinjoja tulevien kavereiden ympärille muodostuu mielenkiintoinen verkko, mutta elokuva ei saa tästä riittävästi irti.
Hajanainen elokuva onnistu lopulta vakuuttamaan elämän yksityiskohdillaan, mutta hapuilevan draaman teho jää puolitiehen. Elokuva sisältää ehkä useamman hyvän elokuvan alkiot, mutta ei yhtään täysipainoista elokuvaa.
Heiluvalta käsivaralta kuvattu elokuva on väritoistoltaan voimakkaan tyylitelty ja monin paikoin tarkennus menee huti. Taiteellinen ilme lienee tavoiteltu, mutta erityisen kauniiksi tai helposti seurattavaksi jälkeä ei voi kehua. Miljöö toistuu silti uskottavasti ja kuvauksellisesti. Simppeli ääniraita toistaa dialogin mukisematta. Ekstraton. (IJ)