Jerry Bruckheimerin tuotantoarvot tulitikkurasian kokoluokassa ja South Parkin asenne Amerikan maailmanpolisointia kohtaan kuulostaa jo lähtökohtana herkulliselta, eikä lopputulos petä.
Jerry Bruckheimerin tuotantoarvot tulitikkurasian kokoluokassa ja South Parkin asenne Amerikan maailmanpolisointia kohtaan kuulostaa jo lähtökohtana herkulliselta, eikä lopputulos petä.
1960-luvun brittiklassikon Myrskulinnut tapaan viitseliäänä nukkeanimaationa toteutettu elokuva ottaa kaiken irti epätavallisesta formaatistaan ja antaa täyslaidallisen rapaa toimintaelokuvien kliseiden päälle. South Parkista tuttujen tekijöiden hampaisiin jutuu myös terrorismi, terrorismin vastainen sota ja leffatähtien patsastelu gaaloissa ja maailmanparannuksen asialla. Onelinereita satelee tiheään ja testosteroni tihkuu nukkien saumoista, joten turboahdetusta viihteestä voidaan hyvinkin puhua.
Valloittavan epäkorrekti elokuva tarjoilee puolitoistatuntia aivan posketonta menoa, mutta kaikissa tempauksissa ja vitseissä näkyy ajatus turhan hölötyksen sijaan. Tekijät ovat kertoneet halunneensa ilkkua Bruckheimerin ja Michael Bayn elokuvien onttoa tyyliä, mikä ansaitseekin muutaman kolautuksen, mutta miehet päätyivät ehkä tietämättään siinä sivussa luomaan Bruckheimer/Bay-luokan tuotannon Myrskylinnuista. Heikommilla tuotantoarvoilla osa huumorista olisi jäänyt ontumaan, joten siinä mielessä marionettien narut roikkuvat myös tekijöiden itsensä hihoista.
Komeasti lavastattu kuva loihtii ilmeikkään ja dynaamisen maailman mikrokokoon. Teksnisesti jälki on jäsentynyttä ja vakaata, mutta joutuu pyristelemään noustakseen DVD-tason yläpuolelle. Tehokas ääniraita ammentaa täysin rinnoin Hollywoodin toimintasirkuksista eikä pelkää säestää tapahtumia ylikorostetulla musiikkiraidalla ja jopa ajoittaisilla lurituksilla. Ekstraton. (IJ)