O­do­tuk­set ovat ai­ka ko­vat, sillä Frank­li­nin pii­ri­kun­nan vis­ki­so­tiin pe­rus­tu­van elo­ku­van kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta vas­ta­si it­se Nick Ca­ve. Van­han Bad Seed –­kump­pa­nin­sa War­ren El­li­sin kans­sa pro­jek­tia var­ten Ca­ven ko­koa­ma bän­di The Boot­leg­gers oli jo kerän­nyt mai­net­ta mauk­kaal­la ai­kan­sa kant­ri- ja blueg­rass-vai­kut­tei­sel­la mu­sii­kil­laan.

Ta­ri­na pe­rus­tuu to­si­ta­pah­tu­miin ja to­del­li­siin Bon­du­ran­tin vel­jek­siin, jot­ka kä­vivät avoin­ta so­taa kor­rup­toi­tu­nei­ta syyttä­jiä ja po­lii­se­ja vas­taan 1920- ja 1930-lu­ku­jen vaih­teen Vir­gi­nias­sa. Tämä on tiet­ty pai­no­las­ti, sillä draa­ma sei­soo toi­sel­la ja­lal­laan do­ku­men­ti­no­mai­suu­des­sa. Kun vel­jes­kol­mik­ko ei yllä ka­ris­ma­ta­sol­la si­vuo­sien esittä­jien rin­nal­le, kat­so­jan mie­len­kiin­to lo­pah­taa, ai­na­kin hie­man.

Ko­ho­koh­tiin kuu­lu­vat lo­pul­ta kak­si hil­li­bil­ly­ver­sio­ta Vel­vet Un­derg­round –k­las­si­kos­ta Whi­te Light/W­hi­te Heat, jo­ka so­pii hy­vin tun­nel­maan, kos­ka se ker­too am­fe­ta­mii­nis­ta. No­peaa ja vä­ki­val­tais­ta on me­no, mut­ta yk­si hi­das­kin koh­taus toi­mii. Luc­ky Lu­kes­ta tut­tu ter­vaa ja höy­he­niä –­tee­ma on har­voin eden­nyt elo­ku­viin.