Dome Karukoski on menestysvauhdissa.
Dome Karukoski on menestysvauhdissa. Napapiirin sankarit kiersi Suomea 80:llä kopiolla ja on saanut lentävän lähdön ulkomaisilla elokuvasivuilla. ”Koukuttava komedia”, kirjoitti Huffington Post ja antoi toiseksi parhaat pisteensä. Toronto Star näki ”reissussa rähjääntyneessä” komediassa ”huomattavaa charmia”. Lapland Odysseyn nimellä filmi sai maailmanensi-iltansa Toronton filmijuhlilla. Se pääsee teattereihin myös Ranskassa, dubattuna ja nimellä Very Nordic Trip.
Ohjaaja ei ole lähtenyt laskelmoiden tekemään vakavamman tyttöelokuvan, Kielletyn hedelmän, jälkeen takuuvarmaa rillumareitä äijäporukalla. Pekko Pesosen käsikirjoittama Napapiirin sankarit on muhinut jo vuosia. Helsinki Filmi sai mukaan kansainväliset tuottajakumppanit, ruotsalaisen Anagram Produktionin ja irlantilaisen Ripple Worldin, jolloin tuotanto käynnistettiin.
Elokuvan budjetti on samaa luokkaa kuin Risto Räppääjällä ja polkupyörävarkaalla, Harjunpäällä ja pahan papilla sekä Wuolijoki-historiikilla Hella W. 1,7 miljoonalla eurolla on saatu kuviltaan kulkevaa ja sävykästä jälkeä Lapin hengensalpaavista maisemista. Elokuvassa ollaan koko ajan tien päällä, joten vaihtuvat kuvauspaikat ja tilanteet vilisevät silmissä. Efektitkin on hiottu vakuuttaviksi.
Tarinaa vetää remmi nuoria kasvoja. Tutuin on Jasper Pääkkönen, sympaattisin Jussi Vatanen ensimmäisessä elokuvassaan, ja hellyttävin Timo Lavikainen, joka tekee taas osuvan peräkamarinpoikaroolin.
Pääkolmikon lisäksi sivuosissa vierailee varmoja taitajia, kuten Miia Nuutila ja tv-koomikkona suosittu Kari Ketonen. Ketonen on jutun nilkkimäinen kilpakosija, Pikku-Mikko, joka onnistuu mainiolla mimiikallaan puskemaan tuulta päin lähes Pelikaanimies-bravuurinsa veroisesti. Pamela Tola tuo painokkuutta digiboksi-Odysseustaan kotona odottelevan Penelopen rooliin.
Jannen, Räihäsen ja Kapun digiboksin etsintä hangista ja nietoksista ei kuulosta kaikkein virkuimmalta idealta. Mutta boksi on vain käyntiinpanija, filmillinen MacGuffin. Miesten metsästysvaistoa, laumahenkeä ja itsekunnioituksen saavuttamistahan tässä tutkitaan.
Pini Hellstedtin vaikuttavin talviyön otoksin kuvaama veijaritarina sivakoi risteileviä latujaan sujuvasti ja viihdyttävästi. Ääniraidalla kuullaan Lance Hoganin alkuperäismusiikin lisäksi ikisuosikkien soittovirtaa. Kaseva soi tosi komeasti ja ilmentää armottomien olojen suomalaismelankoliaa, johon ristiriidan tuo Leevi and the Leavingsin hirtehisyys. (Tosin lopputekstien aikana Gösta Sundqvistin Onnelliset esitetään Vesterisen ja Jonna Geagean streittinä poppiversiona, josta kummallisesti kokonaan puuttuu alkuperäinen ironia.)
Markku Pölösen epäonnisen Ralliraidan jälkeen Karukoski näyttää, miten komedia saadaan toimimaan. Silti elokuva jää vaillinaiseksi. Vakavampi pohjavire, kuten alun hirsipuuhuumori tai Pääkkösen Kapu-hahmon kipuilu, ei nivelly kohellukseen, joka yhdistää karikatyyrejä – luuserit, uusrikkaat venäläiset — leppoisaan maalaiskomediaan. Tavaraa on tarjolla hiukan liikaa, jolloin ihmiset taantuvat tyypeiksi. Pariin otteeseen käsillä on vaara, että katsotaan hauskaa murretta puhuvia eksoottisia lappilaisia hiukan alaviistoon. Se ei varmasti ole ollut tarkoituksellista.
Turvavyöhönsä juuttuva Kapu tuo mieleen Matti Ijäksen matkakomediat . Hotellin käytävällä hylkeenä naista tavoitteleva Lavikaisen Räihänen ruumiillistaa riemastuttavasti Lapin pojan lannistumatonta sisua. Karukosken tuttu sydämellisyyskin varmistuu loppukuvassa, kun puun juurelle pannaan kirvestä. Napapiirin sankarit ovat aika velikultia, mutta täydellinen komedia kaipaisi muutakin kuin poikamaista kujeilua.
Sankareissa on yksityiskohtien tajua (ja tajuttomia yksityiskohtia, kuten tuulen kuljettama potkukelkka), mutta ei aivan sitä kokonaisnäkemystä, joka saattaisi ilkikuriset, erilliset ideat sävykkäästi luontevaan tasapainoon. Komedian huumori kumpuaa pakotetummin kuin vakavat ainekset Tummien perhosten kodissa tai Kielletyssä hedelmässä. Ja Tyttö sinä olet tähti taitaa edelleen olla Karukosken raikkain, onnistunein elokuva. (HB)
Laadukas kuva ja ääni. Ero BD-versioon ei ole kovin suuri. Ekstroissa kommenttiraita, 13 min. poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein, kaksi musiikkivideota, traileri, tiiseri, kolme tv-mainosta ja ohjaajan sekä Pamela Tolan lyhytelokuva Burungo (15 min.).(PS)