Kak­si vies­ti­miestä (Geor­ge Mac­Kay ja Dean-C­har­les Chap­man) lä­he­tetään vi­hol­li­sen lin­jo­jen lä­pi viemään käs­kyä eris­te­tyl­le liit­tou­tu­nei­den osas­tol­le, jo­ka suun­nit­te­lee mit­ta­vaa hyökkäystä suo­raan sak­sa­lais­ten aset­ta­maan an­saan.

En­simmäi­seen maail­man­so­taan si­joit­tu­va ta­ri­na on enemmän sa­tu­mai­nen kuin us­kot­ta­va, mut­ta tun­nel­ma on jän­nittävä ja miljöö pie­tee­tillä ra­ken­net­tu. Kah­den sol­tun tie lä­pi hylät­ty­jen vi­hol­lis­lin­jo­jen on kou­kut­ta­van tois­maal­lis­ta tai­val­lus­ta koh­ti yhä kas­va­vaa uh­kaa.

D­ra­ma­tur­gi­ses­ti tai­val on yk­sin­ker­tai­nen, mut­ta myös yk­sin­ker­tai­sen toi­mi­va. Yk­sin­ker­tai­sen ta­ri­nan si­jaan fo­kus on dy­na­mii­kas­sa, jat­ku­vas­sa eteenpäin pyr­ki­mi­sessä. Tämä on kuin en­simmäi­sen maail­man­so­dan ver­sio The Re­ve­nan­tis­ta, mut­ta iro­ni­ses­ti nyt lä­hes il­man ruu­miil­li­sia vam­mo­ja vaik­ka ky­se on so­das­ta. Vi­suaa­lit ovat mie­li­ku­vi­tuk­sek­kai­ta, ruu­mii­den määrä maail­man­so­dan ta­soa ja hen­kilö­koh­tai­nen draa­ma mitään­sa­no­ma­ton­ta. Li­ha liik­kuu kun­nes ei enää lii­ku­kaan.

His­to­rias­ta in­noi­tuk­sen­sa ot­ta­va elo­ku­va pe­rus­tuu löyhäs­ti sak­sa­lais­ten to­del­li­seen ope­raa­tioon ("Al­be­rich"), jos­sa jou­kot vetäy­tyivät hel­pom­min puo­lus­tet­ta­viin lin­joi­hin kevät­tal­vel­la 1917. Uu­det ase­mat ly­hen­sivät sak­sa­lais­ten lin­jo­ja 40 ki­lo­met­riä Som­men rin­ta­mal­la ja vä­hen­sivät niitä mie­hittä­vien jouk­ko­jen tar­vet­ta jo­pa 250 000 mie­hellä. Siir­tymän mo­ti­vaa­tio­na oli pait­si suh­teel­li­nen mies­va­je (suh­tees­sa liit­tou­tu­nei­siin), huo­no­kun­toi­set van­hat ase­mat ja re­surs­sien kes­kittä­mi­nen myös tap­pion välttä­mi­nen, jon­ka kaut­ta ajan näh­tiin ole­van eduk­si sak­sa­lai­sil­le. Pol­te­tun maan tak­tii­kal­la ta­pah­tu­nut vetäy­ty­mi­nen uu­siin lin­joi­hin oli sak­sa­lai­sil­le il­mei­sen on­nis­tu­nut lii­ke, vaik­ka so­dan lop­pu­tu­los­ta se ei muut­ta­nut.

E­lo­ku­va ei py­ri ker­to­maan mitään suu­rem­mis­ta his­to­rial­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta hah­mo­jen­sa ympä­rillä, eikä toi­saal­ta liioin sy­ventämään hah­mo­jaan draa­man kaut­ta. Elo­ku­van hah­moil­la tai ta­pah­tu­mil­la ei ole­kaan his­to­rial­lis­ta poh­jaa. Tässä hah­mot ot­ta­vat ver­rat­tain us­kot­ta­vas­ti paik­kan­sa so­dan näyttämöllä, mut­ta il­man mai­nit­ta­via kan­na­not­to­ja tai mie­leen­pai­nu­via vai­hei­ta. Hyvä näin, suo­ra­vii­vai­nen tai­val on täl­lai­senään ve­toa­va.