Tästä en oi­keas­taan tien­nyt etukä­teen juu­ri mitään. Sen sentään muis­tin, että ikäi­se­ni nai­sih­mi­set huo­kai­li­vat, kun nuo­ri Mon­tal­ba­no tu­li te­le­vi­sio­kier­rok­sel­leen ja nau­res­ke­lin miel­leyh­tymää­ni siitä, oli­vat­ko he tu­tus­tu­neet ta­paan hyö­dyntää me­nes­tystä (Cor­to Mal­te­sen nuo­ruus, Nuo­ri Blue­ber­ry).

Vai­mo­han tämän ko­koel­man is­ki ko­nee­seen, vaik­ka päi­vit­te­lin, voin­ko tu­tus­tu­mi­se­ni al­kaa perä­ti kah­dek­san­nes­ta tuo­tan­to­kau­des­ta. Hy­vin voin. Jo en­simmäi­nen jak­so, Sa­vi­pel­lon mys­tee­ri, osoit­ti sar­jan me­nes­tyk­sen sa­lai­suu­det.

San­ka­ri on ai­ka jäyhä, hie­man nai­siin me­nevä. Si­vu­hah­mot ovat pal­jon per­soo­nal­li­sem­pia, ku­ten kon­ven­tioon kuu­luu. Vaik­ka si­si­lia­lai­sen ri­kol­li­suu­den jäl­jet ovat kaa­mei­ta, pin­nan al­la kup­lii ita­lia­lai­nen mus­ta huu­mo­ri yh­dis­tet­tynä fars­si­mai­seen ja isä­ca­mil­lo­mai­seen hölmöi­lyyn.

Jak­sot: Sa­vi­pel­lon mys­tee­ri, Lo­kin tans­si, Aar­re­jah­ti ja Epäi­lyk­sen ai­ka.