80-lu­ku is­kee tällä vuo­si­tu­han­nel­la lu­jaa val­ko­kan­kaal­le, sillä Trans­for­mer­sien va­na­ve­dessä saa­puu toi­nen muis­to­jen kul­taa­ma sar­ja­ku­va: G. I. Joe. Eu­roo­pas­sa pa­rem­min ni­mellä Ac­tion For­ce tun­ne­tun sar­ja­ku­van CGI-e­hos­tet­tu rein­kar­naa­tio esit­te­lee nyt uu­del­le su­ku­pol­vel­le hyvät sol­tut ja pa­hat kob­rat, joi­den koh­ta­lo on käydä lo­pu­ton­ta tais­te­lua maail­man­rau­has­ta.

E­lo­ku­va ta­voit­taa ver­rat­tain hy­vin al­ku­peräi­sen sar­ja­ku­van hen­gen ja tar­joi­lee poi­ka­mai­sen toi­min­ta­seik­kai­lun, jo­ka kiitää yh­destä vä­rikkäästä ja mie­li­ku­vi­tuk­sek­kaas­ta miljööstä toi­seen pitäen jat­ku­vas­ti hyvän ja pa­han erot puh­tai­na ja aseet la­dat­tui­na. Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti ky­seessä on oi­kea na­mu­pa­la, jo­ka ku­vit­taa le­lun­te­kijän an­tau­muk­sel­la pik­ku­poi­kien fan­ta­sioi­ta.

Sar­ja­ku­vat ai­koi­naan ah­mi­nee­na fa­ni­na oli­sin toi­vo­nut aa­vis­tuk­sen tum­masä­vyi­sempää ja tek­nii­kal­taan maanlä­hei­sempää seik­kai­lua, sillä nyt me­no tun­tuu mo­nin pai­koin Team Ame­ri­cal­ta, jo­ka ei tiedä ole­van­sa pa­ro­dia. Tätä pa­hem­pi puu­te on kui­ten­kin mie­li­val­tai­ses­ti ra­ja­tuk­si ja jok­seen­kin pitkä­piimäi­sek­si al­ku­soi­tok­si jäävä ta­ri­na, jon­ka lop­pu­rat­kai­su on yhtä tyy­dyttävä kuin käs­ky ko­tiin juu­ri kun le­lu-u­kot on jaet­tu ja oli­si avaus­siir­to­jen vuo­ro. Haus­ka nos­tal­giat­rip­pi tämä kui­ten­kin on, ja lu­paus jat­ko-o­sas­ta, jo­ka saa ai­na­kin her­kul­li­sen lähtöa­se­tel­man.