Elton John teki mahtavia albumeita 1970-luvulla, mutta aikanaan ne menivät minulta ohi massiivisten korvamatohittien takia.
Elton John teki mahtavia albumeita 1970-luvulla (Tumblewood Connestion 1971, Honkey Chateau 1972), mutta aikanaan ne menivät minulta ohi massiivisten korvamatohittien takia. Hankin ne LP-levyinä vasta myöhemmin.
Siksi olikin mukava katsoa miehestä kertova elokuva tyttäreni kanssa. Se on tavallaan sisarteos hieman aiemmin tehdylle Queen-elokuvalle, joka keskittyi Freddie Mercuryn traagiseen kohtalooon.
Helppoa ei ollut Eltonillakaan. Mutta niin vain hän sai jätettyä päihteet, ja loppuelämä sujuu mukavasti. Ainakin toivon niin.
Samalla elokuvan draama on latteampi. Rocketman syyllistyy kaiken lisäksi iänikuisiin lajityyppinsä ongelmiin, eikä yritäkään kuvata, mistä miehen ja lyyrikko Bernie Taupin touhujen perusta sekä tavoitteet kumpusivat.
En oikein pitänyt myöskään elokuvaa varten tehdyistä uusista sovituksista. Mutta sen verran miellyttävä kokemus tämä oli, että taidan jättää levyn kokoelmiini jotain tulevaa EJ-fania varten. Musiikki ei luultavasti unohdu tuleviltakaan sukupolvilta.
Mikä tästä muuten jäi eniten mieleeni? No se, että päähenkilö juo ravintolassa Vosne-Romanéen kyläviiniä bordeaux-pullosta. Burgundin eltonjohn-fanit saivat varmaan sykärin.
Laadukas kuva ja ääni. Ekstroihin on tallennnettu pitkä versiot kappaleista (15 min.), postettuja ja pidennettyjä kohtauksia (20 min.) sekä singalong/jukebox-toiminto. (PS)