Mestariohjaaja Francois Truffaut’n elokuvan avain on avoimesti lukossa, sen nimessä.
Mestariohjaaja Francois Truffaut’n elokuvan avain on avoimesti lukossa, sen nimessä. Villin lännen sanonta kielsi ampumasta pianistia, mutta nyt asetelma on käännetty päinvastoin. Lännenelokuviinkin viitataan ainakin silloin, kun tyhmempi konnista pyöräyttää asettaan ennen kohtalokasta ampumista. Baarin seinällä mainostetaan Fantomasia ja Judexia.
Toisin sanoen Truffaut parodioi miltei kaikkia lajityyppejä: kovaotteisia gangsterielokuvia, rakkaustarinoita, musikaaleja, perhetragedioita. Tarina ei kuitenkaan kunnioita lajityyppien pyhiä sääntöjä, vaan rikkoo niitä koko ajan. Pyhää Uutta aaltoakin pidetään pilkkanaan leikkauksella ja absurdilla dialogilla. Kun ilotyttö vierailee naapurinsa luona, päähenkilö peittää tämän paljaat rinnat, koska elokuvissa niin tehdään. Jopa laajakangaskuvasuhde on käytössä korkean eurokuvan sijaan. Kesto ei ole kovin paljon tuntia enempää, mikä oli ja on aika epätavallista "kokoillan elokuvassa".
Tarinan olisi lopulta voinut esittää vain pienin vivahdemuutoksin trillerinä, sosiaalisena draamana tai rakkauselokuvana.
Tunnelma on jotenkin sarjakuvamainen. Autot ovat kuin Franquinin Pikosta ja Fantasiosta, konnakaksikko kuin Tintin poliisipari Dupont ja Dupond (veljesten näköisiä, mutta ei veljeksiä). Aviopari leikkii tarjoilijaa ja asiakasta. Naapurit ovat ymmärtäväisiä. Ilotytön sydän on kultaa. Huomattavan tummalta näyttävä poika ei ole koulukiusattu, vaikka pukeutuu kuin aikuinen hurmuri. Poika pakenee konnilta kuin leikitellen. Mutta loppu ei ole onnellinen, kuten kuuluisi.
Asetelmia käännetään ylösalaisin ja vastakohtia käytetään iloisesti. Päähenkilö on pikkumies, joka kuitenkin joutuu tekemään sankarin töitä. Hän on maankuulu konserttipianisti, joka päätyy flyygelin ja smokin jälkeen pahaisen kapakan pystypainon taakse. Vaikka hän on muusikko, hän on niin ujo, ettei oikein osaa käyttää naisia hyväkseen. Mainio juttu.
Kuvan taso on paikoitellen heikko, hyvin rakeinen ja roskainen. Voi tämän toki katsoa. Ääniraita on hieman selkeämpi. Ekstroihin on tallennettu 10 min. ohjaajan haastattelu, josta on iloa vain ranskantaitoisille. (PS)