Komean kolkko selviytymistarina initiaaniseutujen oppaasta, joka joutuu vastoin musertavia todennäköisyyksiä ryömimään tiensä erämaasta takaisin sivistyksen pariin.
Komean kolkko selviytymistarina initiaaniseutujen oppaasta (Leonardo DiCaprio), joka joutuu vastoin musertavia todennäköisyyksiä ryömimään tiensä erämaasta takaisin sivistyksen pariin. Runollisen yli-inhimillisiä ja toismaallisia sävyjä tavoitteleva eepos on hurja taival, joka riepottelee katsojaa autioiden — tai suorastaan vihamielisten — mantujen läpi antaen juuri riittävästi ruokaa ja juomaa toivon ylläpitämiseksi.
Elokuva pohjautuu Yhdysvaltojen pohjoisosia 1800-luvulla tallanneen metsästäjän ja tutkimusmatkailijan, Hugh Glassin, tarinaan, joka ilmestyi viihteellisenä seikkailutarinana aikalaislehdessä. Elokuvaan päätynyt satumainen tarina maistuu reippaasti paisutetulta totuudelta, mutta elokuvantekijät suhtautuvat siihen palkitsevan vakavasti. Tiukalla pokerinaamalla vedetty uskomaton tarina ei ole vailla loogisia aukkoja, mutta epätodennäköisten selviytymiskuvausten joukossa tämä on lopulta kiehtova periodiloru, joka uuttaa kliseet verrattain uskottavaksi ja rosoiseksi selonteoksi.
Roolistaan Oscar-pystin pokannut DiCaprio yrisee tiensä palkitsevasti toipilaasta kostonenkeliksi, ja kantaa tapahtumia yhdestä kriisistä toiseen. Taival ei ole uskottava, mutta vakavailmeisenä lännen seikkailuna kuitenkin virkistävä tuulahdus lähellä sukupuuttoa käyneeseen genreen. Tarinan kasautuvat onnenkantamoiset kaiken epäonnen keskellä pistävät katsojan ymmärryksen koitokselle, mutta elokuvan upea kuosi ja runollinen elämänasenne pitävät keitoksen kasassa. Kiehtova perioditrippi.
Audiovisuaaliselta kuosiltaan tämä on miltei luontoelokuva, joka heittää miehen pieneksi täpläksi keskelle jylhää luonnon spektaakkelia. Kanadan pääosin lainaamat miljööt ovat lumoavaa katsottavaa, ja riittäisivät melkeinpä sellaisenaan kantamaan koko kaksituntisen. Upeasti luotu miljöö onkin elokuvan vahvin osa-alue, ja tämä miljöö välittyy hyvin myös kotiteatteriin. Kuva on ilmeikäs, vakaa ja kiitettävän terävä. Pääosin rauhallisesti sykkivä ääniraita luo tilansa komeasti ja pusertaa tarvittaessa katsojan voimaottein mukaan mankeliin - näin erityisesti legendalle keskeisessä karhupainissa, mutta myös yhteenotoissa intiaanien kanssa. Ääniraita nousee elokuvassa hyvin merkittävään rooliin vuorosanojen vähentyessä.
Ekstroissa kuvagalleria ja fiilistelevän profetoiva luontosaarna, joka ei juuri kerro elokuvan synnystä (44 min.). Elokuva on julkaistu myös 4K-versiona, jonka arvioimme lähiaikoina. (IJ)