Hyvän klassikkoelokuvan uusintafilmatisoinnit joutuvat miltei poikkeuksetta mahdottoman eteen.
Hyvän klassikkoelokuvan uusintafilmatisoinnit joutuvat miltei poikkeuksetta mahdottoman eteen. Mutta kun tehdään huono klassikko uusiksi, mahdollisuuksia on paljon enemmän.
Millainen sellainen hyvä huono elokuva on? Yksi parhaista esimerkeistä on viruksen tuhomasta maailmasta kertova Omega Man (1972), joka kaatui huonosti meikattuihin mutantteihinsa. Elokuva perustui scifin villimiehen Richard Mathesonin romaaniin, joka on nyt tehty uusiksi oikealla nimellään.
Hämmästys oli melkoinen, sillä I Am Legend on tyylitajuinen, jännittävä ja näyttävä, moderni science fiction –elokuva.
Se on osannut ottaa sopivasti vaikutteita Romeron zombie-trilogiasta ja L.Q. Jonesin A Boy and His Dog –kulttifantasiasta, mutta tarjoaa myös omaa kuvastoaan inhimillisyyden perustasta, uskonnosta ja siviilisaation ongelmista.
Pääosan Will Smith tekee henkevän ja empaattisen roolin, kun tarinan aiempien versioiden päähenkilöt Charlton Heston ja Vincent Price vetivät maskuliinin kaapua ylleen. Luultavasti Mathesonin kulttitarina tehdään vielä uudelleen, sillä alkuperäisromaanissa viimeistä miestä jahtasivat vampyyrit. Se versio on vielä tekemättä.
Laadukas kuva tekee kunniaa auringonlaskuille, varjoille ja valolle. Ääniraita luo tilatunnelmaa tyylikkäästi. Kahden levyn laitoksessa on neljä minuuttia teatterilevitystä pidempi versio onnellisine ja pitkine loppuineen. Muut lisäkohtaukset liittyvät uima-altaan virvelöintiin ja kalojen syöttelyyn. Myös leijonapariskunta nähdään kertaalleen. Teatteriin valittu versio on toki iskevämpi ja realistisempi. Ekstroihin on tallennettu 21 min. animaatiota ja 20+49 min. dokumentit. (PS)