Viehättävä näyt­te­lijätär/oop­pe­ra­lau­la­ja Ma­ri­ka Krook ker­toi maa­lis­kuus­sa 2006, kuin­ka hän ei oi­kein kos­kaan ta­jun­nut Mo­ni­ka Fa­ger­hol­min al­ku­peräis­teok­sen sa­no­maa. Hyvää de­byyt­ti­suo­ri­tus­ta, ko­hut­tua­kin sel­lais­ta, se ei tältä sit­tem­min Pla­ci­do Do­min­gon­kin kans­sa lau­la­neel­ta kau­not­ta­rel­ta estä­nyt.

Ruot­sin­kie­li­sen Suo­men 1960-lu­ku näyttää pe­rin juu­rin yltä­kylläi­semmältä kuin Suo­men­nie­mellä kes­kimää­rin, mut­ta oh­jaa­ja Ols­son ta­voit­taa ajan hen­gen ai­ka us­kot­ta­vas­ti. Suu­ri ja me­nevä maail­ma te­ki en­simmäi­siä vie­koi­tuk­siaan viat­to­maan Suo­meen.

Sisä­tut­ki­mus jää kui­ten­kin haa­veek­si. Mo­nel­le kat­so­jal­le elo­ku­van ni­men oli­si voi­nut muut­taa muo­toon ”I­ha­nat rin­nat ran­nal­la”.