Zan­de­rin per­heen nai­sil­la viehä­tys yli­luon­nol­li­seen kul­kee su­vus­sa. Ali­ce Zan­der (E­li­za­beth Rea­ser) pyö­rittää en­nus­ta­mis­bis­nestä jo toi­ses­sa su­ku­pol­ves­sa. Tytär­kak­sik­ko ta­kaa omal­ta osal­taan en­nus­tus­ten luo­tet­ta­vuu­den, pe­rimmäi­nen tar­koi­tus on hyvä. Ku­ka­pa ei ha­luai­si mu­ka­vaa vii­meistä muis­toa men­neistä su­ku­pol­vis­ta, tu­li vies­ti sit­ten hau­dan ta­kaa tai sei­nien sisältä.

Jou­lun hit­ti­tuo­te, Oui­ja-pe­li­lau­ta joh­dat­taa per­heen työ­ku­viot uu­del­le ta­sol­le. Ali­cen nuo­rem­pi tytär hal­lit­see met­kut luon­nos­taan, lau­ta vie pe­lu­rei­ta.

Pel­killä sie­lun- tai ruu­miin­kaap­pau­seväillä ei voi enää tuot­taa ko­vin mie­len­kiin­tois­ta kau­hue­lo­ku­vaa, ta­lo­jen sisään si­joit­tu­via yli­luon­nol­li­sia kau­hu­ker­to­muk­sia on fil­mat­tu riittä­miin. Kris­ti­nus­kon ja muun hen­kis­ty­mishömpän vas­tak­kai­na­set­te­lu ki­puaa kur­kus­ta ylös.

Vi­suaa­li­sel­la pe­li­lau­dal­laan oh­jaa­ja Mi­ke Fla­na­ga­nin nä­ke­mys van­hois­ta tee­mois­ta on vir­keä, tek­ni­ses­ti Oui­ja: Ori­gin of Evil on­nis­tuu viehättämään. 1960-lu­vun lop­pu­vuo­siin si­joit­tu­va kau­hu van­git­see kai­vat­tua hen­keä. Ku­vaa on kä­si­tel­ty lämmöllä, fil­min tun­nel­ma vä­lit­tyy.

Oui­ja-brän­din toi­nen fil­ma­ti­soin­ti, jos­kin edeltävän elo­ku­van esio­sa, saa en­si-il­tan­sa 21.10. (VA)