Sak­sa­lai­sen lu­kion opet­ta­ja an­taa käytännön esi­mer­kin ää­ri­po­liit­tis­ten aat­tei­den toi­min­nas­ta. Po­ru­kas­ta löy­tyy mon­ta roo­lia. Löy­tyy sekä tur­va­mie­het että pro­pa­gan­dan­te­kijät. Löy­tyy ryhmä­pai­neen mu­ka­na po­ruk­kaan tul­leet ja ne, joil­le aa­te on ko­ko elämä. Kaik­ki kan­ta­vat kor­ten­sa ke­koon ta­val­la, jo­ka on en­nen nä­kemätöntä in­di­vi­dua­lis­ti­seen toi­min­taan ver­rat­tu­na. Aat­tees­ta tu­lee isom­pi kuin yk­sittäi­sestä ih­mi­sestä. Ai­noa on­gel­ma on se, että hom­ma ei enää py­sy nä­peissä.

Die Wel­le tar­joaa ajan­koh­tai­sen ai­heen niin Suo­men kuin ko­ko Eu­roo­pan po­liit­ti­sen ti­lan­teen kan­nal­ta. Po­pu­lis­tit nou­se­vat val­taan hel­pos­ti. Ra­joit­ta­mal­la saa­daan har­voin mitään hyvää ai­kaan. Lop­pu­jen lo­puk­si dik­ta­tuu­ri ei ikinä toi­mi. Yk­si ih­mi­nen tai edes yk­si puo­lue ei voi ajaa kaik­kien etua.

Tämä saat­taa herättää myös aja­tuk­sia ar­mei­jas­ta. Ehkä pa­rem­min kuin missään muual­la, siellä juu­ri huo­maa ih­mis­ten erot. Ku­rin ja st­res­sin al­la jo­kai­nen toi­mii tietämättään en­na­koi­ta­val­la ta­val­la. Alo­ka­sai­ka­na jo toi­sel­la op­pi­tun­nil­la jo­ku on ri­pittämässä niitä, jot­ka eivät osaa pu­hu­tel­la. Ih­mi­nen on kuin suo­raan Kärpäs­ten her­ras­ta. Elo­ku­va pe­rus­tuu Todd Ras­se­rin ro­maa­niin.