Yli 10 500 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Zorron naamio

Elokuva

Zor­ro — van­ha ket­tu Mar­tin Camp­bel­lin oh­jaa­ma Zor­ron naa­mio on täy­si­pai­noi­nen ro­mant­ti­nen seik­kai­lu, jos­ta per­heen pie­nim­piä lu­kuun ot­ta­mat­ta voi­vat naut­tia mo­nen ikäi­set tytöt ja po­jat.

Zor­ro — van­ha ket­tu
Mar­tin Camp­bel­lin oh­jaa­ma Zor­ron naa­mio on täy­si­pai­noi­nen ro­mant­ti­nen seik­kai­lu, jos­ta per­heen pie­nim­piä lu­kuun ot­ta­mat­ta voi­vat naut­tia mo­nen ikäi­set tytöt ja po­jat. Uu­des­sa See­lan­nis­sa syn­ty­nyt, Eng­lan­nis­sa tv-oh­jaa­ja­na mai­nee­seen nous­sut ja lo­pul­ta Yh­dys­val­tain mark­ki­noil­le pit­kien elo­ku­vien pa­riin siir­ty­nyt elo­ku­van­te­kijä on on­nis­tu­nut Zor­ros­sa pa­rem­min kuin oli lu­pa odot­taa,.
Jo Kul­tai­nen silmä, mai­nio Bond-jännä­ri vuo­del­ta 1995, osoit­ti Camp­bel­lin ky­vyt, mut­ta Zor­ron naa­mion jäl­keen toi­voi­si, että hän oli­si oh­jan­nut kaik­ki vii­me vuo­sien pie­leen men­neet his­to­rial­li­set seik­kai­luk­las­si­kot. Voi vain ku­vi­tel­la, miltä Mus­ta­naa­mio, Ro­bin Hood, Rau­ta­naa­mio ja vielä Kur­kun­leik­kaa­jien saa­ri­kin oli­si­vat näyttä­neet tämmöi­sen tai­ta­jan te­ke­minä.
Fil­min kä­si­kir­joi­tuk­sen työstä­mi­sessä pa­ker­si perä­ti vii­si idea­nik­ka­ria. Yllättävää kyllä, tu­lok­se­na ei ole se­ka­sot­ku, vaan van­han Ka­li­for­nian vä­rikkään his­to­rian kään­teitä va­paas­ti hyö­dyntävä, jän­tevä mie­li­ku­vi­tus­ta­ri­na. Zor­ron naa­mio ta­pah­tuu 1800-lu­vun al­ku­kym­me­ninä, jol­loin val­ta Ka­li­for­nias­sa vaih­tui Es­pan­jal­ta Mek­si­kol­le. Maao­mai­suus siir­ret­tiin ka­to­li­sel­ta kir­kol­ta van­hoil­le yli­mys­su­vuil­le. Seu­ra­si ka­pi­noi­ta ja haa­vei­ta oman ta­sa­val­lan pe­rus­ta­mi­ses­ta. Vii­mein Ka­li­for­nia lii­tet­tiin so­dal­la Yh­dys­val­toi­hin, kun ei Mek­si­ko suos­tu­nut sitä ra­has­ta luo­vut­ta­maan.
Viit­ta­san­ka­ri vaih­tuu
Muis­ta yli­myk­sistä poi­ke­ten Don Die­go (Ant­ho­ny Hop­kins) vä­littää kan­san hy­vin­voin­nis­ta ja tais­te­lee sik­si Zor­ro­na sor­ta­jia vas­taan. Kun ikä al­kaa pai­naa, on ai­ka luo­pua naa­mios­ta ja et­siä seu­raa­ja, jo­ka jat­kai­si urotöitä. Sel­lai­nen osuu­kin tiel­le, vir­ka­heit­to ban­diit­ti ni­meltä Ale­jand­ro (An­to­nio Ban­de­ras). Mut­ta mi­ten tästä kar­vai­ses­ta, hai­se­vas­ta ros­vos­ta sai­si muo­kat­tua su­la­vakäytök­si­sen san­ka­rin?
Van­han Zor­ron ope­tuk­set lan­kea­vat otol­li­seen maa­perään. Ale­jand­rol­la on it­sellään­kin ka­la­vel­ko­ja mak­set­ta­va­na val­lan­pitä­jil­le. Oma­hyväi­sestä pel­lestä su­keu­tuu ai­kaa myö­ten mes­ta­rin­sa ar­voi­nen oi­keu­den ri­ta­ri. Ban­de­ras lois­ti Al­mo­do­va­rin fil­meissä, mut­ta ame­rik­ka­lai­se­lo­ku­vien huo­nos­ti is­tu­vis­sa roo­leis­sa ura on tak­kuil­lut. Nyt täh­ti pu­reu­tuu in­nol­la lap­suu­ten­sa la­ti­no­san­ka­riin ja naut­tii sil­minnäh­den. Ban­de­ras yllättää­kin haus­ka­na ja osaa­va­na näyt­te­lijänä. Eikä se ul­konäkökään tässä ta­pauk­ses­sa hai­tak­si ole.
Hop­kins on fil­min ank­ku­ri, ke­vyen sar­jan seik­kai­lul­le pai­noa tuo­va ja us­kot­ta­vuut­ta an­ta­va isä­hah­mo. Van­han Zor­ron suh­de hä­neltä lap­se­na riis­tet­tyyn tyttä­reen, Ele­naan, te­kee elo­ku­vas­ta myös vah­van su­ku­ta­ri­nan. Cat­ha­ri­ne Ze­ta-Jo­nes näyt­te­lee tytärtä leis­ku­vas­ti. Yh­teis­työ su­juu, ovat­han Hop­kins ja Ze­ta-Jo­nes mo­lem­mat wa­le­si­lai­sia ja esiin­ty­neet yh­dessä myös teat­te­rin pa­keil­la.
Z – hän elää
Zor­ron naa­mion run­saat miek­kai­lu­koh­tauk­set ovat il­miömäi­siä. Hu­vin ja jän­ni­tyk­sen yh­distä­mi­nen tuo mie­leen tyy­li­la­jin pe­rin­teet Er­roll Flyn­nin ja Burt Lan­cas­te­rin
par­hail­ta päi­viltä. Jouk­ko­koh­tauk­sis­ta ei vauh­tia puu­tu, rat­su­mie­het ja so­ti­laat il­mes­tyvät kuin maas­ta pol­kais­ten. Toi­saal­ta tun­ne­pi­toi­set ja taus­toit­ta­vat kes­kus­te­lut on lo­mi­tet­tu elo­ku­vaan niin har­ki­ten ja tyy­likkääs­ti, et­tei kel­lon vil­kui­lu käy mie­lessä.
P­hil Me­heu­xin ko­mea ku­vaus on lu­ku sinänsä. Il­ta­va­lais­tu ranc­hi, juh­laan ko­ris­tel­tu tans­si­sa­li, luo­lat, van­ki­tyrmät ja or­ja­työllä yllä­pi­det­ty kul­ta­kai­vos, ovat Zor­ron naa­mion vaih­tu­via, silmää kii­hot­ta­via ta­pah­tu­ma­paik­ko­ja. Oh­jaa­jal­la ja ku­vaa­jal­la on ai­kaa myös yk­si­tyis­koh­dil­le. Öi­sellä pel­lol­la lie­keh­tivä Z-kir­jain jää mie­leen. Tär­keimpänä pi­detään kui­ten­kin yh­tenäistä ko­ko­nai­suut­ta. Sik­si jo­kai­ses­sa koh­tauk­ses­sa hei­jas­tuu­kin sy­vem­pi ymmär­rys siitä, mi­hin suun­taan ker­to­mus­ta viedään ja millä kei­noin pe­ril­le päästään.
Zor­ron naa­mion en­simmäi­sessä ku­vas­sa nähdään kah­den nuo­ren po­jan ute­liaat ja odot­ta­vat silmä­pa­rit. Se on oi­val­li­nen lähtö­koh­ta kai­kil­le tu­tun, ihan­teel­li­sen san­ka­rin esiin­mars­sil­le. Camp­bel­lin hie­no teos hyö­dyntää klas­sis­ten poi­ka­kir­jo­jen ase­tel­mia (mm. Mon­te Cris­ton krei­viä), mut­ta näytök­sessä mi­nul­le sel­vi­si, että Zor­ro on van­has­taan ol­lut myös tyttö­jen ihan­ne. Ja An­to­nio Ban­de­ra­sin jäl­jiltä var­mas­ti vas­te­des­kin. (HB)

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Julkaisija:  
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2021 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy