Uu­si kap­tee­ni Ame­rik­ka (Ant­ho­ny Mac­kie) ot­taa su­per­san­ka­rin ko­kar­din selkäänsä. Pe­lissä on kaik­ki sa­ma kuin ai­na aiem­min­kin eikä pi­rue­tis­sa ole juu­ri muut­tu­nut kuin pe­laa­jien kas­vot. Toi­nen uu­sis­ta kas­vois­ta on Har­ri­son Ford pre­si­dent­tinä.

Ta­pah­tu­mien vyyh­ti on sank­ka ja draa­man trau­mat kyntävät se­littämättömän syvällä. Pe­li­nap­pu­lat viu­hu­vat ympä­ri pe­li­lau­taa ener­gi­ses­ti pul­lis­tel­len, mut­ta vail­la sel­keää mo­tii­via tai mer­ki­tystä. Ko­ko­nai­suus mais­tuu lo­pul­ta saa­gan van­nou­tu­neim­mil­le ystä­vil­le ka­te­tul­ta buf­fet-pöydältä — näin siitä­kin huo­li­mat­ta, että kai­ken kli­sei­sen su­per­san­ka­ri/a­gent­ti-hih­hu­loin­nin se­kaan on juok­su­tet­tu myös ohut rai­ta tur­val­li­sen epämääräistä po­liit­tis­ta sa­no­maa. Tämä on koos­te kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta ai­nek­sis­ta, mut­ta ko­vin vähän mitään subs­tans­sia.