Bak­ka­naa­li­nen kos­to­lo­ru po­jas­ta, jo­ka pa­laa mie­henä (A­le­xan­der Skarsgård) kos­ta­maan isänsä kuo­le­man ros­vo­ku­nin­kaal­le. Vä­ki­val­tai­nen näy­telmä suh­tau­tuu va­ka­vim­min ai­ka­lais­ten elon ja miljöön ku­vauk­seen. Ta­ri­na it­sessään on suo­ra­vii­vai­nen, mut­ta kai­kis­sa pait­si vä­kinäi­sim­missä kään­teissään kiin­nos­ta­va.

E­lo­ku­van vah­vin osa-a­lue on eittämättä sen us­kot­ta­va ajan­ku­va. Elämä on niuk­kaa, mut­ta niuk­kuu­den kes­kellä­kin pääl­likkö on ku­nin­gas. Voi­ma pu­huu, ja eloonjää­mi­sen vim­ma on se te­kijä, jo­ka si­too li­han lui­hin sit­keim­min. Tätä vas­ten py­ris­tel­lessä ta­ri­nan pu­nai­nen lan­ka saa lu­van jäädä ohuem­mak­si kun vim­ma on jo polt­ta­nut kai­ken ener­giak­si kel­paa­van.