Kol­mas Hä­mik­sen re­buut­ti is­tut­taa Pe­ter Par­ke­rin epä­var­mak­si, mut­ta nälkäi­sek­si tei­ni­po­jak­si, jo­ka ha­luaa löytää paik­kan­sa Kos­ta­jien jen­gissä. Nyt vas­tas­sa on uu­si sii­vekäs pa­his: Korp­pi­kot­ka­mies (Mic­hael Kea­ton taas ”­birdmä­ninä”).

Haus­ka, vauh­di­kas ja vir­keä seik­kai­lu­ko­me­dia tun­tuu aiem­pien epi­so­dien jäl­keen rin­nak­kai­ses­ta to­del­li­suu­des­ta na­pa­tul­ta ja mais­tuu pai­koin hi­tu­sen ei­li­sen täh­tei­den läm­mi­telmältä. Ko­ko­nai­suus kui­ten­kin ve­toaa pop­cor­nin kyy­ti­poi­ka­na siinä missä kes­kimääräi­nen su­per­san­ka­ripätkä — tai oi­keas­taan pa­rem­min­kin. Lo­pul­ta ky­seessä on symp­pis tei­ni­seik­kai­lu, jo­ka viih­dyttää eri tem­pauk­sin kuin aiem­mat fa­ta­lis­ti­sem­mat epi­so­dit, mut­ta toi­mii hyvän­tuu­li­se­na ja var­sin ko­he­rent­ti­na vauh­ti­viih­teenä.