Mic­hael Crich­to­nin en­simmäi­nen oma oh­jaus oli elo­ku­va-a­lal­le yllä­tys, sillä aiem­min hän oli kun­nos­tau­tu­nut kir­jai­li­ja­na ja no­vel­lis­ti­na, jo­ta kiin­nos­ti tek­no­lo­gian vai­ku­tus ih­mi­se­lon eri muo­toi­hin.

Wes­tworl­din eli Tap­po­ko­neen al­ku­peräi­si­dea tu­li luul­ta­vas­ti Ray Brad­bu­ryn no­vel­lis­ta Sa­van­ni, jos­sa lap­set viettävät ai­kaan­sa kei­no­te­koi­ses­sa lei­jo­na-a­lueel­la, mikä joh­ti van­hem­mat ai­ka­moi­sen koh­ta­lon käpä­liin.

B­rad­bu­ry me­ni Phi­lip K. Dic­kin Bla­de Run­ne­rin ta­paan jo pi­demmäl­le, sillä Tap­po­ko­nees­sa pää­pai­no on vielä ro­bo­teis­sa. Nii­den uh­ka sentään oli tut­tu jo var­hai­sim­mis­ta tie­tei­se­lo­ku­vis­ta, 1950-lu­vul­la Isaac Asi­mo­vin ro­maa­neis­ta ja jo­pa Russ Man­nin­gin Mag­nus-sar­ja­ku­vis­ta al­kaen.

Hy­vin­voi­vien hu­vi­puis­to De­los sisältää kol­me miljöötä: vil­li län­si, ri­ta­riai­ka ja roo­ma­lai­nen hu­vit­te­lu. Kä­vijöil­le jär­jes­tetään räätälöi­tyjä ta­pah­tu­mia, joi­den vas­ta­poo­li­na toi­mi­vat ro­bo­tit, joi­ta ei he­vin ero­ta ai­dois­ta ih­mi­sistä.

Tie­de­mie­het ovat ih­meissään, kun jo­pa ro­bo­tit al­kaa omak­sua evo­luu­tio­mai­sia ja yh­teisöl­li­siä ke­hi­tys­tar­pei­ta. Ro­bo­tit me­nevät se­kai­sin.

Käytännössä ta­ri­na tois­tet­tiin pa­ri­kym­mentä vuot­ta myö­hem­min Ju­ras­sic Par­kis­sa, jo­ka pe­rus­tui Crich­to­nin ro­maa­niin.

Tap­po­ko­ne tun­tui ai­koi­naan hy­vin­kin te­hok­kaal­ta var­sin­kin sik­si, että ai­kan­sa pik­ku­po­jat leik­kivät vielä in­nok­kaas­ti länkkä­reitä. Tv-sar­jo­jen ja elo­ku­vien kul­ta-ai­ka oli vas­ta hii­pu­mas­sa 15 vuo­den huip­pu­kau­den jäl­keen. Te­ho ei ole to­sin pal­jon­kaan hei­ken­ty­nyt. Tämä on edel­leen eri­no­mais­ta ja ajat­te­le­mi­sen ai­het­ta an­ta­vaa viih­dettä.

Suo­ras­taan ne­rok­kaa­na voi pitää ideaa pu­kea Ch­ris La­ra­bee Adam­sin mus­tat cow­boy-vaat­teet uu­des­taan Yul Bryn­ne­rin pääl­le elo­ku­vas­ta 7 roh­kea­ta miestä (1960).