Sa­ta­nis­min kans­sa flirt­tai­le­va jännä­ri nuo­res­ta pa­ris­ta, jo­ka muut­taa ar­vo­kiin­teistöön New Yor­kis­sa ar­vaa­mat­ta, että naa­pu­ris­sa asus­taa vih­ta­hou­su it­se. Tiu­kal­la ylä­huu­lel­la ja täy­dellä po­ke­ril­la ete­nevä elo­ku­va on kuin Eyes Wi­de Shu­tin isoäi­ti, jo­ka oli­si ta­vat­to­man tah­di­kas el­lei oli­si niin poh­jat­to­man kie­rou­tu­nut.

Ro­bert Evan­sin isännöimään Pa­ra­mount-s­tu­dion vä­ri­suo­raan (mm. Kum­mi­sedät I ja II, Lo­ve Sto­ry, The Great Gats­by) kuu­lu­va elo­ku­va on syväjää­dyt­ty yli­luon­nol­li­nen draa­ma, jon­ka suo­nis­sa vir­taa gly­ko­li. Yhtä ai­kaa läm­pimän us­kot­ta­vat roo­li­hah­mot ja ta­ri­nan kylmäävä ala­juon­ne luo­vat kieh­to­van yh­dis­telmän, jo­ta useim­mil­ta gen­ren elo­ku­vil­ta ei ole lu­pa odot­taa. Vii­van al­le jää Twin Peak­sin spe­siaa­li­jak­so, jo­ka pe­rio­di­vii­lun al­la pe­laa sa­maa shak­ki­lau­taa.

Ma­kaa­be­ri­na ku­ri­soi­teet­ti­na silmään pistävät myös elo­ku­van pitkät kir­jan­merk­kio­tok­set ta­lon etuo­vel­ta — näin sik­si, että ta­lol­le jul­ki­si­vun lai­naa tässä New Yor­kin Da­ko­ta-ta­lo, jon­ka edus­tal­la John Len­non am­mut­tiin 12 vuot­ta myö­hem­min. On­ne­kaak­si ei voi myöskään luon­neh­tia oh­jaa­ja Ro­man Po­lans­kin elämää, sillä vuo­si elo­ku­van jäl­keen hä­nen oma vai­mon­sa ja syn­tymätön lap­si jou­tui­vat Man­so­nin per­heen uh­reik­si — tuol­loin­kin mo­tii­vi­na oli il­mei­ses­ti ta­lo, jos­sa nuo­ri­pa­ri asui. Elo­ku­van Feng Shui tun­tuu si­ten ole­van vä­hintään­kin hi­tu­sen ke­tu­ral­laan.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Ira Le­vi­nin sa­man­ni­mi­seen kir­jaan (1967).