Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Kunniattomat paskiaiset

Inglourious Basterds 

Elokuva

C­hap­lin aloit­ti Hit­le­rin vas­tai­sen tais­te­lun huu­mo­rin asein elo­ku­vas­saan Dik­taat­to­ri.

C­hap­lin aloit­ti Hit­le­rin vas­tai­sen tais­te­lun huu­mo­rin asein elo­ku­vas­saan Dik­taat­to­ri (1940). En­simmäi­sen ker­ran val­ta­kun­nan­joh­ta­ja oli sa­la­mur­haa­jan tähtäi­messä Fritz Lan­gin Ih­mis­metsäs­tyk­sessä (1941). Seu­raa­va­na vuon­na Ernst Lu­bitsch ku­kis­ti nat­se­ja nau­rul­la ko­me­dias­sa Ol­la­ko vai eikö ol­la? Nyt Quen­tin Ta­ran­ti­non Kun­niat­to­mat pas­kiai­set pyr­kii pi­temmäl­le kui­ta­ten Hit­le­rin pelkkänä vit­sinä päästäessään nat­si­kup­las­ta il­mat pi­hal­le.
Ta­ran­ti­non uu­sim­mas­sa Brad Pit­tin esittämän luut­nan­tin ame­ri­kan­juu­ta­lai­sis­ta ja –i­ta­lia­lai­sis­ta koot­tu eri­koi­syk­sikkö et­sii ja tu­hoaa rin­ta­man ta­ka­na nat­si­jouk­ko­ja pesä­pal­lo­mai­loin pää ker­ral­laan. Voi­ton­mer­kik­si ote­taan in­tiaa­ni­ta­paan pää­nah­ka.
Tär­keimmäk­si nat­si­vas­tuk­sek­si ko­hoaa Ch­ris­top­her Walt­zin ar­moi­te­tun tar­kas­ti ja ke­peäs­ti tul­kit­se­ma evers­ti Hans Lan­da. Juu­ta­lais­ten metsästäjänä tun­net­tu evers­ti saa vai­nun liit­tou­tu­nei­den suun­ni­tel­mas­ta ujut­taa ka­sa­pa­nos nat­si­joh­don pyrstö­jen al­le elo­ku­va­teat­te­rin eri­koisnäytännössä. Brit­ti­luut­nant­ti Hi­cox (Mic­hael Fass­ben­der) ja hä­nen agent­tin­sa, sak­sa­laisnäyt­te­lijä Brid­get von Ham­mers­mark (Dia­ne Kru­ger) ovat vaa­ras­sa.
E­vers­ti Lan­dan tu­hoa­mi­so­pe­raa­tios­ta sel­vin­neellä juu­ta­lais­tyttö Sho­san­nal­la (Mé­la­nie Lau­rent) on omat hen­kilö­koh­tai­set syynsä juo­nia nat­sien ni­tistä­mistä. Ja sii­hen tytöllä on hyvä mah­dol­li­suus, sillä hän omis­taa Hit­le­rin en­si-il­taan­sa var­ten va­raa­man teat­te­rin. Sho­san­na päättää jär­jestää per­heensä sur­maa­jil­le näytök­sen, jo­ta he eivät unoh­da.
E­lo­ku­va kuu­luu ra­ken­teel­taan, ideoil­taan ja juo­ni­ku­vioil­taan Ta­ran­ti­non vähäi­sem­piin töi­hin. Kun vah­vaa ko­ko­nai­suut­ta ei muu­ten saa­da ai­kai­sek­si, an­taa­han se eril­li­sil­le epi­so­deil­le jon­kin­lais­ta ryh­tiä, että jak­son­vaih­dot mer­kitään suu­reel­li­sin vä­liot­si­koin. Al­ku­jak­son ke­hit­te­lyssä Ta­ran­ti­non pidät­te­ly on ki­helmöivän pii­naa­vaa, vaik­ka juu­ta­lais­vai­non ku­vaus Leo­ne-Mor­ri­co­nen kaa­vas­sa tun­tuu eri­koi­suu­den­ta­voit­te­lul­ta. Jak­so on kui­ten­kin sekä Walt­zin että yhtä pai­nok­kaas­ti tu­ka­las­sa ti­lan­tees­sa näyt­te­levän De­nis Me­noc­he­tin tai­donnäy­te mil­lil­leen mi­toi­tet­tu­na Ta­ran­ti­non ku­va-ark­ki­teh­tuu­riin. Mut­ta myö­hem­min, eri­tyi­ses­ti eri­kois­jou­kon ku­vauk­ses­sa sor­ru­taan draa­mal­li­siin kuop­piin ja liioi­tel­tui­hin kli­sei­siin. Ko­ko elo­ku­van fik­tii­vistä re­vans­si­hen­keä – juu­ta­lai­set nat­sien nis­kan päällä – ei sil­ti oi­kein su­la­ta, kos­ka oh­jaa­ja koh­te­lee nyt sak­sa­lai­sia mas­sa­na, joi­den teu­ras­tus on oi­keu­tet­tua. Mi­ten se lo­pul­ta eroaa nat­sien ajat­te­lus­ta?
Pas­kais­ta nau­rua rai­ku­van nat­si­vit­sin ohel­la maail­man van­him­mil­la jät­tis­tu­dioil­la Ba­bels­ber­gis­sa ku­vat­tu Kun­niat­to­mat pas­kiai­set pyr­kii ole­maan kun­nia­no­soi­tus elo­ku­van­te­kijöil­le. Näin suo­raa ja osin köm­pelöä­kin elo­ku­va­pu­het­ta ja eri­tyi­ses­ti sak­sa­lai­sen fil­mi­his­to­rian tä­ky­ni­miä ei Ta­ran­ti­non tuo­tan­nos­sa ole en­nen näh­ty.
Ja kui­ten­kin elo­ku­va on nyt­kin ta­vat­to­man tai­ta­va, osaa­va ja viih­dyttävä. Ta­ran­ti­no on ryh­ty­nyt se­re­mo­nia­mes­ta­rik­si teat­te­ri­leik­kiin, jo­hon yleisö voi osal­lis­tua omien kat­so­mis­ko­ke­muk­sien­sa poh­jal­ta. Näyt­te­lijöi­den, kes­kus­te­lun, ku­van, liik­keen, vä­rien ja mu­sii­kin yh­dis­te­ly on par­haim­mil­laan taia­no­mais­ta, vaik­kei eri­tyi­sen oma­peräistä.
A­lun lisäk­si ko­ho­koh­tia ovat nat­seik­si naa­mioi­tu­jen liit­tou­tu­nei­den so­ti­lai­den ja heidän va­koo­jan­sa koh­taa­mi­nen sak­sa­lais­so­ti­lai­ta ku­hi­se­vas­sa ta­ver­nas­sa, nuo­ren elo­ku­va­teat­te­rin­pe­rijän ja sak­sa­lai­sen fil­mi­fa­nin viat­to­ma­no­loi­nen il­ta­koh­taa­mi­nen, sekä lop­pu­puo­len at­ten­taa­tin val­mis­te­lu teat­te­ris­sa, ai­na­kin sii­hen saak­ka, kun ö­ve­rik­si me­nevä teu­ras­tus al­kaa.
Ta­ran­ti­no­kin har­joit­te­lee
Ta­ri­naa on kak­si ja puo­li­tun­ti­ses­sa elo­ku­vas­sa ni­me­tyistä epi­so­deis­ta huo­li­mat­ta ko­vin vähän. Fil­mi on Ta­ran­ti­non tu­tuk­si käy­nee­seen ta­paan sar­ja pit­kiä kes­kus­te­lu­ja, eril­li­siä ti­lan­tei­ta ja jak­so­ja, joi­den kun­kin on­nis­tu­mi­nen riip­puu siitä, mi­ten tiuk­kaa teks­tiä Ta­ran­ti­no on on­nis­tu­nut suol­ta­maan ja kuin­ka pitkäl­le oh­jauk­sel­li­set ji­pot kul­loin­kin kan­ta­vat.
Ja pitkäl­lehän niillä pää­see, kun pelkästään Walt­zin nur­jaa nat­si­hah­moa tui­jot­taa ja kuun­te­lee lu­mou­tu­nee­na. Ta­ran­ti­no saa enemmän te­hoa sak­sa­laisnäyt­te­lijän sor­mis­saan pyö­rittämään mus­tetäy­te­kynään kuin pesä­pal­lo­mai­laa hei­lut­ta­vaan kau­huoh­jaa­ja Eli Rot­hiin ja veistä väläyt­te­levään täh­teen Brad Pit­tiin. Eri­tyi­ses­ti jäl­kimmäi­sen vii­mei­siä elo­ku­via aja­tel­les­sa tu­lee mie­leen, mi­hin elo­ku­vaan täh­ti enää luon­te­vas­ti so­pii ja mah­tuu. Missä vai­hees­sa Thel­man ja Loui­sen, Se7e­nin ja Fight Clu­bin lu­pauk­set väljäh­tyivät?
Mut­ta rans­ka­lai­nen Mé­la­nie Lau­rent ja es­pan­ja­lais­sak­sa­lai­nen Da­niel Brühl tar­joa­vat pelkkää iloa. Lau­ren­tis­sa on sie­lua ja särmää. Brühl on kieh­to­va hah­mo miel­lyttävänä äi­din­poi­ka­na, jos­ta on kas­va­nut tap­po­ko­ne. Näi­den rin­ta­mien vas­tak­kai­sil­la puo­lil­la – eri puo­lil­la kii­ka­ritähtäintä — ole­vien fil­mi­hul­lu­jen nuor­ten sat­tu­ma­koh­taa­mi­ses­sa Ta­ran­ti­no on­nis­tuu ki­teyttämään so­dan mie­lettö­myy­den ja ideo­lo­gian pa­huu­den, jo­ka nie­lee ki­taan­sa niin uh­rit kuin aat­teen ky­se­lemättömät toi­meen­pa­ni­jat.
E­lo­ku­van Hit­ler-vit­sit Mel Brooks te­ki pa­rem­min Mie­lettömässä maail­man­his­to­rias­saan ja omas­sa ver­sios­saan Lu­bitsc­hin edellä mai­ni­tus­ta bra­vuu­ris­ta. Toi­min­nal­li­ses­ti elo­ku­va on ku­lis­si­mai­suu­des­saan heik­ko. Ka­me­ra ei ole täy­sin liik­ku­ma­ton – se seu­raa hen­kilöä esi­mer­kik­si por­tais­sa ylä­puo­lel­ta, Hitch­coc­kin Psy­kon ta­paan – mut­ta sen eteen ra­ken­ne­taan pai­kal­laan py­sy­viä koh­tauk­sia. Mut­ta on­nek­si Ta­ran­ti­no ra­kas­taa näyt­te­lijöitään yhtä pal­jon kuin elo­ku­va­tek­niik­kaa ja omaa nok­ke­laa teks­tiään. Tämä vä­lit­tyy, ja kes­kin­ker­tai­sen­kin Ta­ran­ti­non kat­se­lee mie­lellään vielä mon­ta ker­taa.
Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja las­kee leik­kiä it­sestään ja te­ke­mi­sestään si­joit­ta­mal­la sop­paan rep­liik­kejä ku­ten ”Tämä on pa­ras tähän as­ti­sis­ta elo­ku­vis­ta­si” tai ”Tämä saat­taa ol­la mes­ta­ri­teok­se­ni”. Haus­kin on Sparks-yh­tyeeltä va­ras­tet­tu ky­sy­mys ja vas­taus: ”­Mi­ten pää­see Car­ne­gie Hal­liin?” ”­Har­joit­te­le­mal­la!” Ta­ran­ti­non har­joi­tuk­set jat­ku­vat. (HB)
02/10/2009

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2009Kesto: 155 minuuttia
Julkaisija: Finnkino 
  
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
VET: 213547  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Finnkino) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.