Ar­vos­tet­tu las­tenp­sy­ko­lo­gi (B­ru­ce Wil­lis) yrittää aut­taa pe­lo­kas­ta pik­ku­poi­kaa (Ha­ley Joel Os­ment) koh­taa­maan jäytävät pel­kon­sa ja pää­tyy sa­mal­la raa­put­ta­maan oman kuo­ren­sa ra­jo­ja.

Ji­pois­taan tun­ne­tun M. Night Shya­ma­la­nin kirk­kaas­ti pa­ras elo­ku­va oli ai­koi­naan suur­me­nes­tys lip­pu­luu­kul­la ja yhä vir­heettömäs­ti ai­kaa kestä­nyt gen­rensä merk­ki­teos. Tämä on uraauur­ta­va ta­paus, jo­ka on ko­reog­ra­fioi­tu vir­heettömän kel­lo­pe­limäi­ses­ti ja sil­ti het­kessä eläen. Elo­ku­va tun­tuu vas­toin to­dennäköi­syyk­siä pa­ra­ne­van jo­kai­sel­la kat­se­lu­ker­ral­la jol­loin jo tietää mi­ten mat­to hei­lah­taa lo­pus­sa, mut­ta kaik­kia tätä en­na­koi­via yk­si­tyis­koh­tia voin vain ihail­la. Tämä on elo­ku­va, jo­ka saa huo­neen lämpö­ti­lan muut­tu­maan ko­ti­kat­so­mas­sa as­ti ja nis­ka­vil­lat elämään mu­ka­na ta­ri­nan aal­lois­sa.

E­lo­ku­va on tar­peen tul­len pe­lot­ta­va, mut­ta ei kos­kaan it­se­riit­toi­sen säi­kyt­te­levä. Hah­mot ovat elävän ve­toa­via ja ta­ri­na kos­ket­ta­va niin in­hi­mil­li­sellä kuin fi­lo­so­fi­sel­la ta­sol­la sillä sa­no­ma kum­puaa pel­ko­jen voit­ta­mi­ses­ta ja kos­mi­ses­ta hy­vi­tyk­sestä — ei huo­no­jen va­lin­to­jen kaut­ta vaa­ran silmään hai­rah­tu­vis­ta ih­mi­suh­reis­ta. Enempää ei voi elo­ku­val­ta pyytää.