Siitä läh­tien kun Jack Black muo­vaa pe­ru­na­muu­sis­ta kuu­tion on voit­to var­ma. Maa­gi­neen kuu­tio tem­paa tässä jou­kon symp­pik­sen vink­sah­ta­nei­ta ta­vik­sia (mm. Jack Black ja Ja­son Mo­moa) kai­vok­sen toi­sel­le puo­len. Ra­jo­jen koet­te­lus­ta kaik­kiin suun­tiin on pe­riaat­tees­sa ky­se, mut­ta kui­ten­kin pää­huo­mio si­joit­tuu pa­li­koi­ta vyö­ryttävään seik­kai­luun.

Suf­fe­lis­ti rul­laa­va pe­li­hu­pai­lu näyttää vii­meistä kuu­tio­ta myö­ten pa­kah­dut­ta­van ai­dol­ta in­kar­naa­tiol­ta it­se pe­listä, eikä pik­se­lei­den vä­liin tun­nu ti­pah­ta­neen mitään oleel­lis­ta. Pe­liä on ha­kat­tu jäl­ki­kas­vun kans­sa kuin koi­vu­nie­men her­ral­la men­neitä su­ku­pol­via. Nyt sa­ma jäl­ki­kas­vu ta­pit­taa ihas­tu­nee­na ruu­tua, jo­ka vetää puo­leen­sa myös kaik­ki ta­lon muut asuk­kaat yli de­mog­ra­fia­ra­jo­jen. Tämä on val­loit­ta­va on­nis­tu­mi­nen.

Jat­ko-o­sa on jo te­keillä, ja mik­sipä ei kun pe­lin uni­ver­su­mi on pe­riaat­tees­sa ra­ja­ton ja ajan­ta­ju se­kin 20-mi­nuu­tin jak­sois­sa lo­pu­ton.