Tai­taen pu­not­tu tril­le­ri näyttää mitä ta­pah­tuu sul­jet­tu­jen ovien ta­ka­na kun on ai­ka va­li­ta uu­si paa­vi. Vail­la to­si­poh­jaa, mut­ta liu­kues­te­suk­kien pi­dol­la eteenpäin hii­pivä elo­ku­va ve­toaa poik­keuk­sel­li­sel­la miljööllään ja ve­re­villä roo­li­suo­ri­tuk­sil­la, joi­den luo­mis­ta ih­mi­sistä on help­po vä­littää.

Ralph Fien­nes on se­re­mo­nia­mes­ta­ri, jon­ka tehtävänä on toi­mia pait­si pu­heen­joh­ta­ja­na myös kuu­rian ku­ri­na­lai­se­na dek­ka­ri­na. Stan­ley Tuc­ci on em­pa­tial­la le­pat­ta­va liek­ki pi­mey­dessä, jo­ka uh­kaa val­la­ta kar­di­naa­lien mie­let. John Lith­gow on har­maa emi­nens­si, jol­le on va­rat­tu ret­telöijän roo­li so­pas­sa. Muut Siks­tuk­sen kap­pe­liin lu­ki­tut mie­het aset­tu­vat näi­den taak­se ja näitä vas­taan ää­nes­tyk­sissä, jot­ka muis­tut­ta­vat lä­hes yhtä pal­jon jal­ka­pal­lo-ot­te­lua kuin po­liit­ti­sia vaa­le­ja.

E­lo­ku­va leik­kaa pal­kit­se­van pa­lan har­voin näh­tyä elämää Va­ti­kaa­nin sei­nien suo­jas­ta. Ta­ri­nal­la on al­ku ja sillä on toi­vei­kas pää­te­pis­te, mut­ta elämää suu­rem­man ker­to­muk­sen si­jaan tässä on kä­sillä in­hi­mil­li­sen tut­kiel­man al­keet. Po­li­ti­koin­ta ja dek­ka­roin­tia yh­distävät ku­viot avau­tu­vat an­toi­sas­ti ja vaik­ka lop­pukään­ne on ar­vat­ta­va on sen jäl­kinäytös kaik­kea muu­ta. Ta­ri­nan sa­no­ma jää lo­pul­ta hie­man tylpäk­si, mut­ta sa­mal­la tässä on ai­nek­sia useam­paan­kin poh­din­taan elämän pe­lisäännöistä.