E.R. Bur­rough­sin Cas­pak-ta­ri­nat ovat ro­maa­nikäännök­sinä ää­rimmäi­nen har­vi­nai­suus, joi­ta har­voin ta­paan an­tik­va­riaa­teis­sa (A­jan unoh­ta­ma maa, 1922). Tämä on brit­tiyh­tiö Ami­cuk­sen fil­ma­ti­soin­ti ai­hees­ta, osa kak­si. Jo mai­nios­sa edeltäjässä (T­he Land That Ti­me For­got, 1975) te­hos­teet, ku­mia­sui­set di­not, oli­vat sur­ku­hu­pai­sen köm­pelöitä. Tällä ker­taa ei muus­sa­kaan to­teu­tuk­ses­sa ole enää van­han ajan seik­kai­lu­hen­keä. Pääo­sas­sa on Joh­nin poi­ka Pat­rick Way­ne, jo­ka näyttää siltä kuin Charl­ton Hes­ton oli­si käy­nyt kylässä. Ja­pa­ni­lais­vai­kut­tei­set so­tu­rit on sie­pat­tu ERB:n toi­ses­ta vähän tun­ne­tus­ta ro­maa­nis­ta The Muc­ker (Vä­kevä Bil­ly, 1924). Huo­maa myös it­se Da­vid Prow­se, Darth Va­de­ria sa­ma­na vuon­na näy­tel­lyt brit­ti, jo­ka toi­mii naa­mioi­tu­nee­na te­loit­ta­ja­na.

Ku­va näyttää ko­hi­nai­sel­ta – ikään kuin kon­ver­goin­ti oli­si teh­ty NTSC-le­vystä. Ta­ka­kan­nen elo­ku­va­ju­lis­teen teh­neen Frank Fra­zet­tan maa­lauk­sia voi ihas­tel­la luo­la­tais­te­lun tuok­si­nas­sa. Sel­keähkö mo­noää­ni. Ekst­rois­sa trai­le­ri.