Ruot­sis­sa suu­ren suo­sion ja ar­vos­te­lu­me­nes­tyk­sen saa­nut Mo­ni­ca Z miel­lyttä­nee kat­so­jia, jot­ka ha­lua­vat nähdä draa­maa ja kar­hean­rea­lis­tis­ta ro­man­tiik­kaa.

Mut­ta jaz­zin har­ras­ta­ja tus­kas­tu­nee, sillä Mo­ni­ca Zet­ter­lun­din elämää on ku­vat­tu mu­siik­kiai­heis­ten elo­ku­vien ta­paan ul­ko­koh­tai­ses­ti. Mu­sii­kis­ta ei juu­ri vä­li­tetä muu­ta kuin se, mitä tai­ta­vat esi­tyk­set kat­so­jas­sa saa­vat ai­kaan. Z. sentään te­ki ai­kan­sa ko­vim­piin te­kijöi­hin kuu­lu­neen Bill Evan­sin kans­sa le­vyn Waltz for Deb­bie jo 1964.

Sa­mal­la mu­siik­ki on elo­ku­van pa­ras­ta an­tia. Pääo­san esittäjä, it­se­kin suo­sit­tu muu­sik­ko, Ed­da Mag­na­son, lau­laa ja näyt­te­lee har­vi­nai­sen tai­dok­kaas­ti. Näin on, vaik­ka hä­nen ää­nensä on pal­jon ko­leam­pi kuin elämän­ja­noi­nen esi­ku­van­sa.

Suo­ma­lai­nen ny­ky­kat­so­ja ei Zet­ter­lun­dis­ta pal­jon tiedä, vaik­ka hän Ali­ce Bab­sin ta­paan esiin­tyi 1960- ja 1970-lu­vul­la usei­ta ker­to­ja maas­sam­me.

Zet­ter­lun­din pääoi­val­lus oli lau­laa jaz­zia ruot­sik­si. Ta­val­laan sa­man elä­myk­sen ko­ki Suo­mes­sa Las­se Mår­ten­son, mut­ta kau­pal­li­sek­si me­nes­tyk­sek­si sa­ma idea nou­si, ei jaz­zis­sa, vaan vas­ta man­se­roc­kis­sa 1980-lu­vul­la.

Ruot­sa­lai­set tun­te­ne­vat Zet­ter­lun­din vai­heet niin hy­vin, et­tei kaik­kea ole elo­ku­vas­sa hyö­dyn­net­ty. Hie­man ohuek­si hä­nen per­soo­nan­sa kui­ten­kin ra­ken­tuu, kun lap­suu­des­ta as­ti vai­van­nut sko­lioo­si si­vuu­te­taan. Isän käytös ai­na­kin oli­si tul­lut pe­rus­tel­tua pa­rem­min.

Zet­ter­lun­din kuo­le­ma si­vuu­te­taan. Hän kuo­li 2005, kun ei rul­la­tuo­li­po­ti­laa­na sel­vin­nyt ko­tin­sa tu­li­pa­los­ta.