He­len Hun­tin esi­koi­soh­jaus pyö­rii lap­set­to­man las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jan (Hunt) ympä­rillä, jo­ka tu­lee jä­te­tyk­si ja hau­taa adop­tioäi­tinsä 24 tun­nin sisällä vain huo­ma­tak­seen ole­van­sa ras­kaa­na ja viittä vail­le vi­hit­ty uu­sio­per­heen äi­ti. Sa­maan ai­kaan ku­vioi­hin as­tuu mu­kaan myös bio­lo­gi­nen äi­ti (Bet­te Mid­ler), jo­ka me­nes­tyk­sekkäi­den ura­vuo­sien jäl­keen ha­luaa nyt luo­da suh­teen tyttä­ree­seensä.

Kie­li pos­kes­sa ja tas­ku­las­kin kä­dessä ra­ken­net­tu sop­pa ot­taa ilon ir­ti hil­peistä sat­tu­muk­sis­ta, mut­ta kä­sit­te­ly on pi­kem­min­kin koo­mi­sen to­tea­vaa kuin elämän­ma­kuis­ta, ja tun­nel­ma en­nem­min­kin su­rul­li­nen kuin rat­ki­rie­mu­kas. Lo­pul­ta elo­ku­va epäon­nis­tuu ro­mant­ti­se­na ko­me­dia­na ja jää ko­vin kylmäk­si puh­taa­na draa­ma­na­kin, mut­ta val­ta­vir­ras­ta poik­kea­va­na in­die-e­lo­ku­va­na tämä löytää var­mas­ti myös ystä­viä. "Saa­ta­nal­lis­ten sä­kei­den" kir­joit­ta­ja Sal­man Rush­die pyörähtää pik­kuo­sas­sa lääkä­rinä.