Vä­ki­val­lan vuo­si on yh­dys­val­ta­lais-a­ra­bie­mi­raat­ti­kun­ta­lais­ta tuo­tan­toa ja yk­si vii­me vuo­den par­hais­ta DVD-e­lo­ku­vis­ta. Mie­len­kiin­tois­ta on se, että siinä ku­va­taan or­to­dok­si­juu­ta­lai­sia oi­keas­taan myön­tei­sessä va­los­sa, pää­hen­kilön ni­mi on Abel ja ky­se on öl­jystä.

Enpä muis­ta näh­nee­ni yhtä hyvää ri­ko­se­lo­ku­vaa, jos­sa ky­se on siitä, kuin­ka pää­hen­kilö pys­tyy toi­mi­maan lii­ke­mie­henä lip­sah­ta­mat­ta gangs­te­rik­si.

Sä­vy on pos­tek­sis­ten­tiaa­li­nen, fi­lo­so­fi­nen ja jo­pa us­kon­nol­li­nen — kaik­kea tätä pe­rin us­kot­ta­vas­ti.

Vaik­ka elo­ku­van ni­messä mai­ni­taan vä­ki­val­ta, se vä­rei­lee enemmän­kin pin­nan al­la ja ih­mis­ten ai­voi­tuk­sis­sa, pe­lois­sa ja ta­voit­teis­sa. Gangs­te­rie­lo­ku­van kli­seitä tai edes ku­vas­toa, vaat­te­tus­ta tai täys­kul­tais­ta Ro­lex Da­te­jus­tia lu­kuu­not­ta­mat­ta, ei juu­ri­kaan käy­tetä.

Pääo­sa­ne­sittäjä Os­car Isaac te­kee vii­den täh­den suo­ri­tuk­sen. On help­po muis­tel­la omaa New Yor­kin käyn­tiä vuo­del­ta 1988, kun asuin YM­CA:l­la ja os­tin sa­man­kal­tai­sen ka­me­lin­kar­va­ta­kin jou­lun jäl­kei­sessä 95 pro­sen­tin alen­nus­myyn­nissä. Elo­ku­va ku­vaa vuot­ta 1981, eikä alen­nus­myyn­tejä an­ne­ta, kun syyttäjän syy­nissä ja in­ves­toin­ti­ra­hoi­tuk­sen pul­lon­kau­las­sa py­ris­te­levä lii­ke­mies et­sii tietä omaan au­tuu­teen­sa. Tässä on elo­ku­va, jo­ka an­taa voi­mia ja jo­pa loh­dut­taa. Se on har­vi­nais­ta tässä la­ji­tyy­pissä.