Punk­do­ku­ment­tien tul­va on jo niin vuo­las, että ko­ti­mais­ta yri­tystä seu­ra­tes­sa huo­maa ih­met­te­levänsä, kuin­ka Hen­ry Rol­lins ei ole ää­nessä. Odo­tuk­set eivät to­ki ol­leet ko­vin kor­keal­la, kun Jou­ko Aal­to­sen suo­ma­lai­sen pun­kin hist­ro­riaa va­lot­ta­va do­ku­ment­ti il­mes­tyi. Syyt­kin oli­vat sa­mat kuin edeltä­jissään: kaik­ki ta­pah­tu­mat on ker­rat­tu jo niin usein, eikä tuo­ret­ta fil­mi­ma­te­riaa­lia juu­ri ole lu­vas­sa.

E­lo­ku­va on­nis­tuu kui­ten­kin pal­jon odo­tet­tua pa­rem­min, sillä se yh­distää van­han ja uu­den pol­ven po­goi­lut yh­teen sau­mat­to­maan ko­ko­nai­suu­teen. Lii­ma­na toi­mii Pel­le Mil­joo­na, jo­ka on ko­ko ajan pomp­pi­nut mu­ka­na kuin on­gen­ko­ho. Edes Pel­lo Mil­joo­na & 1980:n co­me­back ei tun­nu ko­vin kei­no­te­koi­sel­ta tästä syystä. Ehkä eto­vin on Ep­pu Nor­maa­li, jo­ka kah­den hyvän rock­le­vyn jäl­keen siir­tyi kau­pal­li­sen puh­to­po­pin pal­ve­luk­seen.

Oh­jaa­ja käyttää hyväk­seen sym­paat­ti­sia pu­hu­via päitä, joi­den ju­tut eivät tun­nu yhtä ba­naa­leil­ta kuin yleensä on muu­si­koi­den kans­sa lai­ta.